Tajunta

Näin kesän jatkuessa on erinomainen aika leppoistaa elämänrytmiä ja nauttia lämmöstä, luonnosta ja käsillä olevasta hetkestä. Tajunnan verkkokaupan kesän teema onkin leppoisampi elämä: rennompi elämänasenne, elämän pienet ilot, tyylikäs köyhäily, pelkistäminen ja hidastaminen.

Teeman kirjoina mm. Marikka Bergmanin uutuus, rehellinen opintomatka suoritushulluuden lähteille, Pientä elämää etsimässä sekä Alexander von Schönburgin manifesti kerskakulutusta vastaan Tyylikkään köyhäilyn taito. Älä myöskään unohda Tom Hodgkinsonin suosittua, hillittömän nokkelaa joutilaisuus-sarjaa.

Tutustu teeman kirjoihin täältä.

Mikähän mahtaa olla meillä Suomessa käytäntö noiden kanssa? Aika suurpiirteistä hommaa tuolla Jenkeissä ainakin.

Has the Most Common Marijuana Test Resulted in Tens of Thousands of Wrongful Convictions? | Investigations | AlterNet.

“Kieli on virus”, sanoi eräs viisas mies kerran. Entä millaista on elämä ilman tartuntaa?

Life without language « Neuroanthropology.

Kiehtova aihe ja hyvä artikkeli.

Vanhan fraasin mukaan rahalla ei voi ostaa onnea, mutta silti valtaosa ihmisistä yritettää sitä. Ihmiset painavat niska limassa töitä saadakseen koottua mahdollisimman paljon massia pystyäkseen toteuttamaan mielitekoja ja nauttimaan ylellisyydestä ja kuvittelevat näin lisäävänsä sisältöä elämään. Kuitenkin talouden kehittyessä ja ihmisten jatkuvasti rikastuessa kaikenlainen pahoinvointi vain leviää ja tyytymättömyys lisääntyy. Tilastollisesti raha ei siis tuo onnea. Miksi näin on?

Liègen yliopiston tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että ylenmääräiset eurot deletoivat tehokkaasti mahdollisuuden nauttia elämän pienistä iloista. Koska raha mahdollistaa kaikenlaisten elämysten ja kokemusten haalimisen, emotionaalinen reagointi varallisuudesta riippumattomiin nautintoihin vähenee. Arkipäivän ilot alkavat tuntua… no, arkipäiväisiltä. Tutkimuksessa tällaisia ilonaiheita olivat esimerkiksi aurinkoiset päivät, kylmä olut ja suklaa. Jopa pelkkä viittaus rahaan lyhentävät arkipäiväisten nautintojen hetkiä.

Kyselytutkimuksen lisäksi tätä efektiä tutkittiin kokeellisesti. Testihenkilöille näytettiin seteleiden kuvia ja tarjottiin suklaata. Rahakuvia katselleet testihenkilöt olivat huomattavasti vähemmän aikaa kiinnostuneet suklaan nauttimisesta kuin verrokkiryhmä.

Varallisuuden tuoma mahdollisuus rahakkaisiin ylellisyyksiin kaivaa maata elämän arkipäiväisten ilojen alta. Yleellisyyksistä nauttiminen ei kuitenkaan voi olla jokapäiväistä puuhaa, ja kun arkipäivän ilot eivät enää kiinnosta, yleinen elämästä nauttimisen määrä vähenee.

Tätä vajetta yritetään sitten tietenkin korvata hankkimalla lisää rahaa ja lisää ylellisyyttä.

Lähde.

Tutkimuksen tiivistelmä.

THE YES MEN FIX THE WORLD — Peer-to-Peer Edition.

Osui sattumalta silmään myös uunituore meta-analyysi vuosien 1997-2008 toteutetuista ESP-kokeista. Storm L, Tressoldi PE ja Di Risio L saivat jälleen kerran kaivettua esiin tilastollisesti merkittäviä poikkeamia, erityisesti valikoituja (meditoijia ja paranormaaliin uskovia) koekaniineja käyttävissä Ganzfeld-kokeissa.

Linkki tiivistelmään.

Ray Hyman älähti tutkimuksesta ja syytti tutkijoita huonosta analyysistä sekä vetosi ESP-ilmiöiden ailahtelevaisuuteen toistettavuuden suhteen. Linkki.

Tutkijat puolustelevat analyysiaan ja ovat mielestään löytäneet toistettavan proseduurin ilmiön tutkimiseen. Tiivistelmä loppuu parapsykologian yhteydessä useasti käytettyyn fraasiin: “lisää tutkimuksia on tehtävä”.

Melkoista vetvomista, yhä vaan.

Termi ganzfeld tarkoittaa “täyttä kenttää” ja juontuu efektistä, jossa aivot tuottavat hallusinaatioita visuaalisten ärsykkeiden puuttuessa. Tämä puutostila saadaan aikaan peittämällä koko näkökenttä staattisella, yksivärisellä peitteellä, esimerkiksi kahdella pingispallon puolikkaalla.

Parapsykologisissa tutkimuksissa, ns. ganzfeld-kokeissa, käytetään hermokohinasta syntyviä hallusinaatioita apuvälineenä ESP-ilmiötä etsittäessä. Ajatuksena on kutakuinkin se, että vielä tuntematon aisti tai jokin muu informaatiokanava siirtää visuaalista tietoa kahden ihmisen tajunnan välillä, ja satunnaisuudesta nousevat kuvat reagoivat jollain tapaa tähän informaatioon. Vastaanottava, pingispallot silmissä loikoileva henkilön siis odotetaan näkevän hallusinaatioissa lähettävän henkilön ajatteleman kuvan. Kokeilla pyritään todistamaan telepaattisen kommunikaatiokanavan olemassolo.

Standardisoidussa koeasettelussa lähettäjä ajattelee jotain kuvaa, ja puolen tunnin ganzfeld-session jälkeen vastaanottajalle näytetään lähettäjän ajattelema kuva sekä kolme muuta kuvaa. Näistä vastaanottaja valitsee yhden. Satunnaisesti valittaessa todennäköisyys oikean kuvan valitsemiseen on 25%. Ganzfeld-kokeissa tulokset ovat usein jotain aivan muuta.

Vuosien 1974 ja 1981 välillä toteutettiin 42 ganzfeld-koetta. Charles Honortonin myöhemmän meta-analyysin mukaan 55% kokeista tuotti positiivisen lopputuloksen ja oikeaan kuvaan osumisprosentti oli 38%. Yksittäisten kokeiden tulokset olivat hyvin vaihtelevia, toiset tutkijat saivat jatkuvasti parempia tuloksia kuin toiset. Parapsykologien mielestä tällainen vaihtelu voi aiheutua tutkijoiden, ja miksei tutkittavienkin, tiedostamattomista odotuksista, jotka vaikuttavat tuntemattomaan tiedonsiirtoväylään. Sinänsä järkeenkäypää, onhan tutkimuksen lähtökohdissakin kyse tajuntojen vaikutuksista toisiin. Skeptikot kuitenkin pitivät todennäköisempänä, että tutkimusasetteluiden virheet vaikuttivat tuloksiin. Honorton ja skeptinen psykologi Ray Hyman päättivät vuonna 1986 luoda yhtenäiset ohjeistukset Ganzfeld-tutkimuksille.

Tämän jälkeen tutkimuksia on tehty rutkasti lisää, niitä on analystoitu ja meta-analysoitu, varmaan löytyy myös meta-analyysien meta-analyyseja. Suurin osa analyyseistä antaa osumaprosentiksi suurinpiirtein kolmeakymmentä, eli tilastollisesti hyvinkin merkittävän poikkeaman. Vaihtelu on kuitenkin suurta, aina 25 prosentista 39:ään, riippuen siitä minkälaisia kokeita on otettu mukaan. Esimerkiksi negatiiviseen tulokseen päätyneet Julie Milton ja Richard Wiseman sisällyttivät analyysiinsä myös epästandardeja kokeita. Lähelle standardia pyrkineitä kokeita analysoidessaan tutkijat Deryl Bem, John Palmer ja Rickhard Broughton saivat sen sijaan jälleen tilastollisesti merkittäviä tuloksia.

Miksi sitten Ganzfeld-kokeiden tulokset eivät riitä todisteeksi telepatian olemassaolosta? Ensinnäkin meta-analyysi, jossa useamman tutkimuksen tulokset tulkitaan kuin yhden laajan tutkimuksen tuloksena, on yhtä altis tutkijan ennakko-odotuksille ja subjektiivisille näkemyksille kuin yksittäinenkin tutkimus. Toiseksi tilastollinen poikkeama ei vielä tee tuloksesta tieteellisesti merkittävää. Myöskään mitään olemassaolevaa, yleisesti hyväksyttyä ja testattavaa teoriaa ei telepatialle ole olemassa. Niin urpolta kuin se äkkiseltään kuulostaakin, täytyy ensin olla teoria, jota aletaan todistelemaan, pelkät todisteet eivät riitä tieteeksi. Siinä mielessä asia on kuitenkin järkeenkäypä, että poikkeamat eivät todista muuta kuin sen, että on olemassa poikkeamia. Vaikka ganzfeld-kokeissa siis saadaan jatkuvasti tilastollisesti merkittäviä tuloksia, ne eivät yksistään riitä todistamaan telepatian olemassaoloa. Jotain kummallista siellä pingispallonpuolikkaiden takana kuitenkin tapahtuu.

Lisää hyviä tutkimuksia siis tarvitaan. Joku vaan jos suostuisi niitä tekemään.

Keskustelu ganzfeldista foorumilla.

Wikipedia

Sceptics dictionary

Kuudes aisti – aivojen yliaistilliset mahdollisuudet

Elokuvaohjaaja Jan Kounenin omakohtaisten kokemusten ympärille rakentuva dokumenttielokuva, joka käsittelee ayahuascaa, shamanismia sekä psykedeelien ja tietoisuuden tieteellistä tutkimusta.

Suomenkielinen tekstitys. Alkuperäisteos “Other Worlds”.

Muissa maailmoissa from Kasvoi on Vimeo.

Erik Davisin kolumni analysoi ansiokkaasti Rider-Waite-Smith -tarotpakan kuvamaailmaa. Davis pitää lähtökohtana korttien aikanaan hyvin modernia kuvakieltä ja sitä faktaa, että nykyaikaiset esoteeriset järjestöt (mukaan luettuna Golden Dawn, jonka pohjalta sekä Waite että Smith ponnistivat), eivät olleet väitteistään huolimatta minkään katkeamattoman okkultistisen tradition jatkajia, vaan sovelsivat opetuksensa hyvinkin vapaamuotoisesti eri lähteistä.

Pop Arcana 1: The Comic Book of Thoth | HiLobrow.

Rider-Waite-Smith -kortit taiteillut Pamela Colman Smith ei saanut eläessään juurikaan arvostusta, saati sitten tuloja tarot-kuvistaan. Tarottien feministisen tulkinnan myötä ovat myös harmaahapsisten teoreetikkoäijien naispuoliset, luovempia energioita hyödyntäneet vastakappaleet saaneet huomiota osakseen. Rider-Waite-Smiht -pakan lisäksi myös toiset hyvin suositut tarot-pakan, Aleister Crowleyn suunnittelemat Thoth-tarotit visualisoi lopulliseen muotoonsa niin ikään naistaiteilija, Lady Frieda Harris.

Pamela Colman Smith pysyi sen verran syrjässä huomion valokiilasta, että hänestä julkaissut kuvatkin ovat hyvin harvassa. Niinpä hiljattain Mary Greerin löytämä ja blogissaan julkaisema valokuva Smithistä ilostuttanee jokaista tarotin historiasta kiinnostunutta. Kuva sitäpaitsi ainakin allekirjoittaneen mielestä henkii jotain varsin salaperäistä suloisuutta.

Tutkimusten mukaan emotionaalisessa ja fyysisessä kivussa on jonkin verran päällekkäisyyttä. Hylätyksi tulemisen tunne on neurologian kannalta hyvin lähellä vaikkapa päänsärystä johtuvaa kipua. Niinpä tutkijat keksivät kysyä: voisivatko särkylääkkeistä olla apua myös sosiaalisen syrjinnän aiheuttamaan ahdistukseen.

Esimerkiksi yleinen käsikauppalääke, parasetamoli vaikuttaa aivojen kivunprosenssointiin oli kipu peräisin mistä päin kehoa tahansa. Sekä emotionaalisen että fyysistä tuskaa käsitellään osittain samoilla aivojen alueilla, joten parasetamolin pitäisi turruttaa myös emotionaalista kipua.

Tutkijat pestasivat muutamia terveitä opiskelijoita, joille jakoivat joko parasetamolia tai lumelääkettä. Koehenkilöt vastasivat päivittäin kyselyyn, jolla mitattiin päivän aikana koettua sosiaalisen syrjäytymisen tai mielen pahoittamisen tunteita. Kolmen viikon kuluessa parasetamolia ottaneiden ryhmällä näitä negatiivisia tunteita mitattiin selvästi vähemmän.

Kokeen toisessa osassa opiskelijat pelasivat videopeliä aivoskannerin sisällä. Pelissä heiteltiin palloa henkilöltä toiselle pienessä ryhmässä ja koehenkilö jätettiin pikkuhiljaa pellonheittoringin ulkopuolelle. Taas parasetamolia ottanut ryhmä raportoi pienempää ahdistuneisuutta.

Tutkimuksen abstrakti.
Lähde.