Tajunta

Viime vuonna järjestettiin “The Magic of Consciousness Symposium”, jossa kelailtiin taikureiden psykologisia prinsisiippejä psykologi- ja neurologiporukoille. Puhujina oli mm. Amazing Randi ja Pen & Tellerin Teller. Tellerin osuutta voi vilkuilla youtubesta ja tuolla on lyhyt artikkeli aiheesta. Syvemmälle menee artikkeli Attention and awareness in stage magic: turning tricks into research. Samoja juttuja käsittelee myös Wiredin artikkeli.

Taikatemppuja, huomion ohjaamista ja silmän liikkeitä on tarkastellut syvemmin tohtori Gustav Kuhn, jonka tutkimukset voi hakea pdf:inä tuolta. Ainakin otsikot Magic and fixation: Now you don’t see it, now you do, There’s more to magic than meets the eye! ja Misdirection in magic: Implications for the relationship between eye gaze and attention kuulostavat hyviltä.

Myös Daniel Dennet on ansiokkaasti tutkinut taikkuutta ja selvitystä voi lukea artikkelista Explaining the “magic” of consciousness.

Lisäksi vielä radiohaastattelussa taikuri Nick Johnson ja aiheena huijausten psykologia.

Herkkuja harrastelijataikurille. Nam.

Kuolema kiinnostaa kaikkia. Ihan kaikkia. On valhetta väittää, että se ei kiinnostaisi tai että kuolemaan voisi suhtautua välinpitämättömästi. Niin puhuvat vain ihmiset, jotka ovat joko täysin valaistuneita tai sitten he ainoastaan luulevat olevansa sitä. Ja jos he luulevat olevansa valaistuneita niin sitten ollaankin jo syvällä valheessa.

Palaan taannoiseen aiheeseen, jossa käsittelin ajatusta siitä, että jos ei olisi kuolemaa, ei olisi myöskään uskontoja. Jokaisessa uskomusjärjestelmässä on oma maailmansyntymyyttinsä. Itseäni uskonnoissa kiinnostavat ne kohdat, jotka ovat yhteneväisiä toisten uskontojen samojen kohtien kanssa. Eli uskontojen universaalisuus ja se, että jos näitä kohtia tutkimalla löytyisi vaikka absoluutti totuus. Olisi mukavaa kertoa, että olen käynyt kuolemassa, mutta en ole vaikka läheltä on pitänyt. Nämä ‘läheltä piti’ -tilanteet ovat johtaneet kuoleman – ja elämän – kunnioittamiseen.

Leikitään ajatusleikkiä, että kuolema on raja. Se on siirtymä johonkin kolmanteen todellisuuteen, johon voi ehkä päästä myös unien tai meditaation eli kakkostodellisuuksien kautta. Unissa ja meditaatiossa päästetään irti rationaalisesta mielestä. Kuolemassa voitaisiin ajatella rationaalisen mielen jäävät ruumiiseen – eli mieli kuolee. Mikä olio unissa ja kuolemassa sitten liikkuu ja siirtyy sinne rajan taa? Monet puhuvat elävien olentojen sieluista.

Raja.

Olotilan muutos.

Sielu.

Mikä on sielu? No tässä ajatusleikissä ihminen olisi lihassaan energian tiivistymä samoin kuin koko fyysinen maailma. Sielu on energian haihtuma eli siis tiivistymän vastakohta. Hienoinen ja kuultava, hohtava. Kulttuuriantropologi Clifford Sather teoksessaan Seeds of Play, Words of Power http://www.nanzan-u.ac.jp/SHUBUNKEN/publications/afs/pdf/a1477.pdf tutkii Iban-kansan shamanismia. Hän on onnistunut kuvaamaan sielun. Kirjassa on valokuva sielusta erään miehen kämmenellä. Sielu on kapeahkon puunlehden muotoinen, hohtavan valkoinen, väreilevä energia. Kuin huokaus.

Miksi elävillä olioilla sitten olisi sielu? No se pitäisi meidät tavallaan elossa. Ruumis olisi sielun kulkuväline, joka jää maatodellisuuteen ihmisen kuoltua. Se mihin sielu sitten matkustaisi kuolemassa, onkin toinen juttu.

Meksikossa vietetään paraikaa kuolleiden päivää. Kuolleiden päivä on meksikolainen perinne, jossa asteekki-intiaanien sekä heidän aikaansa edeltävien kansojen piirteitä yhdistyy katoliseen perinteeseen. Kuolleiden päivän tarkoitus on pitää yllä hyviä suhteita kuolleisiin esivanhempiin ja sukulaisiin.

Asteekkien kosmogonian mukaan maan alla on 9 kerrosta, joihin kuolleet päätyvät. Vainajat päätyvät eri kerroksiin riippuen kuolintavasta. Esimerkiksi jumalille uhratut ja synnytyksessä kuolleet lapset pääsivät suoraan Auringon eli suurimman jumalan luo. Vainajien kuoleman jälkeisen matkan uskottiin kestävän 4 vuotta, minkä vuoksi kuolleiden arkkuihin laitettiin mukaan matkaa varten sopivia tarvikkeita (ruokaa ja henkilökohtaisia, rakkaita esineitä).

Kun kristillinen perinne yhdistettiin asteekkien perinteeseen, sai juhla nykyisen muotonsa: kodit ja kadut täyttyvät alttareilla, joihin on laitettu kuolleiden henkilöiden herkkuruokia ja lempitavaroita. Lisäksi alttarit ovat täynnä kukkia, valokuvia, kynttilöitä sekä sokerisia pääkalloja, jotka muistuttavat kuolemasta ja jotka juhlan lopuksi jaetaan naapurien kanssa ja syödään pois.

Kuolemasta on erilaisia käsityksiä, siitä mitä siinä tapahtuu ja mihin sitten mennään. Entä, jos elämä onkin vain tämä hetki eikä mitään muuta. Ateistit taitavat ajatella niin. Millaisen elämän se tuottaa?

Entä jos sieluteoriat ovatkin totta. Entä jos me synnymme maailmaan kerta toisensa jälkeen ja joudumme kohtaamaan jokaisen tekomme seuraavassa elämässämme. Miten silloin suhtauduttaisiin elämän ja luonnon tuhoamiseen, raiskauksiin, murhiin, pettämisiin ja toisten ihmisten satuttamisiin? Ajateltaisiinko me kaksi kertaa ennen kuin aloittaisimme teon? Ajattelisimmeko me jopa sitä, että ajatuskin on energiaa ja ajatus johtaa tekoihin… että ajatus on voimakas ja wttä kannattaisi miettiä, mitä ajattelee?

Näissä hajatuksissa tämä pyhäinpäivä.

Ja jos ei satu olemaan punaista kolttua mukana, niin ainahan voi käyttää näppärää hypnoosikikkaa ja hypnotiseerata synestesiaa. Ei sitä kliseistä metallibändiä, vaan jännittävää neuropsykologista ilmiötä, jossa eri aistiärsykkeet sekoittuvat toisiinsa. Esim. äänet voi nähdä väreinä tai maistaa makuina.

Synestesiaa on pidetty harvinaislaatuisena neurologisena häiriönä, mutta ilmeisesti se onkin helppo aiheuttaa hypnoosin avulla. Uudessa tutkimuksessa hypnositoivat suggeroitiin näkemään numerot eri väreissä: ykkönen punaisena, kakkonen keltaisena ja niin edelleen. Hypnoosista herättyään heidän oli mahdotonta erottaa mustalla painettuja numeroita hypnoosivärejä vastaavista värillisistä taustoista. Heti hypnoosin poiston jälkeen he näkivät jälleen normaalisti.

Mikä asiasta tekee varsinaisesti mielenkiintoisen, on se, ettei uusia hermoyhteyksiä aivojen aisteja käsittelevien alueiden väliin voi syntyä näin nopeasti. Tutkijat arvelevatkin, että aivoissa on valmiita aistialueiden välisiä hermoratoja, jotka vain odottelevat käyttöönottoa.

Eli eikun vaan treenaamaan musiikin maistelua, kosketusten kuulemista ja makujen näkemistä. Ajatelkaa miten paljon enemmän aistimuksista saisi irti, jos sama tuntemus kaikuisi jokaisessa aistissa, täyttäen koko aistiavaruuden. Millä kaikin tavoin voisi aistia herkullisen aterian? Kevään ensimmäiset tuoksut? Tarttuvan musiikin? Seksin?

(Lisää värihypnoosista)

Uuden tutkimuksen mukaan punainen väri houkuttelee miehiä. Esimerkiksi punaista paitaa päällän pitävän naisen on helpompi saada mies vaikkapa treffeille, ja saada hänet satsaamaan suuremman summan rahaa treffeihin. Jo pelkästään punaiset kehykset naisen kuvan ympärillä saivat naisen näyttämään viehättävämmältä miesten silmissä. Punaisella värillä on siis selkeä seksuaalisesti kiihottava vaikutus. Mitenköhän tuo toimii toiseen sukupuoleen?

Hiukan vanhempi tutkimus käsitteli myös punaista väriä. Kamppailu-urheilijat, jotka pukeutuvat punaiseen, saavat enemmän pisteitä. Tässä tutkimuksessa tultiin psykologisen selityksen sijasta siihen lopputulokseen, että kisatuomarit kiinnittävät enemmän huomiota selvemmin erottuvaan punaiseen väriin, ja antavat siksi useammin pisteitä.

Ja jokainenhan toki muistaa tämän klassikkotutkimuksen, jonka mukaan punaista väriä sisältävä testipaperi aiheutti radikaalisti huonommat testitulokset kuin vastaava testipaperi ilman punaista väriä. Punainen siis jollain tapaa häiritsee keskittymistä ja heikentää suorituskykyä.

Eli jos haluat herättää huomiota, eritoten miesten keskuudessa, ja samalla sumentaa heidän arvostelukykyään, niin kannattaa pukeutua punaiseen. Tökkäät vielä lämpimän kahvikupin käteen niin olet suorastaan vastustamaton!

Onpas taas mielenkiintonen artikkeli psilosybiinin ja muiden hallusinogeenien terapiakäytöstä: Sacred Intentions: Inside the Johns Hopkins Psilocybin Studies

Artikkeli kertoo 2001-2005 tapahtuneista tutkimuksista ja tämän vuoden seurannasta, tutkijoista asian ympärillä, sekä muutaman koekaniinin omakohtaisista, elämää mullistavista kokemuksista.

Bill Richards kertoo psilosybiinitripin yleisestä kaavasta: ensin testattavat kokevat värien korostumista ja muita visuaalisia vaikutuksia, sitä mitä huumetripin yleensä kuvitellaan olevan. Tämän jälkeen siiirrytään psykodynaamiseen vaiheeseen, jossa käsitellään itsetuntemusta, pelkoja, vastuksia elämässä ym. henkilökohtaista. Tämän vaiheen jälkeen astutaan arkkityyppiseen todellisuuteen. Koetaan visioita uskonnollisista ja myyttisistä hahmoista, usein jopa oman elämänpiirin ja kokemusmaailman ulkopuolelta. Arkkityyppisen vaiheen jälkeen kohdataan mystinen taso. Mystiset kokemukset ovat niitä samoja, joita usein kuvataan uskonnollisten kokemusten ytimessä: pyhyyden, ihmeellisyyden, ykseyden, ajan ja tilan katoamisen, kauneuden, tietoisuuden ulkopuolelta tulevan tiedon ja ymmärryksen kokemuksia.

Nämä kokemukset muuttavat usein suhdetta todellisuuteen merkittävästi. Kokija arvioi uudestaan suhteensa ympäristöönsä ja omaan identiteettiin, omia tärkeysjärjestyksiä ja suhdettaan lähimmäisiin. Sunny Lundahlin ja muiden kokeiluun osallistuneiden omakohtaiset kokemukset asiasta ovat valaisevaa luettavaa. Kokemuksen jälkeen Lundahlin depressio ja ahdistus vähenivät merkittävästi. Yleensäkin ahdistuneet ja toivonsa menettäneet ihmiset hyötyvät mystisestä kokemuksesta eniten. Näitä ovat esimerkiksi kuolemaansa odottavat syöpäpotilaat. Negatiiviset tunteet kuten syyllisyys, viha, ahdistus, suru, perheenjäsenistä vieraantuminen, kohtalonsa kieltäminen ja jopa kuolemanpelko vähenevät radikaalisti.

Sen lisäksi että psilosybiinikokemuksella on dramaattinen kyky parantaa elämää kertarysäyksellä, muutokset ovat myös pysyviä. Sen uusi seurantatutkimus jälleen kerran todistaa. Toki asia on ollut tiedossa jo kauan, esimerkiksi Bill Wilson, Anonyymien alkoholistien perustaja, ylisti LSD:n henkistä muutosvoimaa, ja halusi jakaa sitä ilmaisiksi AA-kokouksissa.

Pakana on ihminen, joka ei usko samaan kuin valtauskonnon edustajat. Suomalaisessa kontekstissa se tarkoittaa kristinuskoa.

Puhdasoppisuuden eli ortodoksian katsotaan alkaneen luterilaisessa kirkossa noin vuonna 1580. Silloin uskonpuhdistuksen aikana syntyneet tunnustuskirjat koottin yhteen Sovinnonkirjaksi. Ajateltiin, että omat luterilaiset tunnustuskirjat ovat oikeassa ja muiden kirkkokuntien (katolinen, reformoitu, ortodoksinen…) opit ovat väärässä. Puhdasoppisuuden aikana haluttiin pitää luterilainen usko puhtaana vieraista vaikutteista. Tästä pyrkimyksestä on kyseinen aika saanut nimensä. (http://www.suol.fi/raamattunet/puhdoppi.html)

Minä taidan olla pakana. Ja on vanhat pakanat ja on uudet pakanat. On alkuperäinen ja on nykyaikainen. Ja sitten on vielä ne kaikki uskonnot joihin olisi hyvä uskoa että pelastuu – ai pelastuu miltä? Kuolemalta? Hui. Miten ihminen voikaan enää määritellä, missä kohtaa itse seisoo. Mutta jossakin kohtaa se seisoo ja uskoo. Ja kuolee.

Rakkaudesta olisi kiva puhua. Mutta nyt ei puhuta rakkaudesta vaan pakanismista. Tekstiohjelma jota käytän, ei ymmärrä koko sanaa. Opetan sen sille: pakanismi. Vai liittyisikö siihen kaikkeen kuitenkin rakkaus. Katsotaan.

Asuin Perun Amazonilla kerran. Tutkin šamanismia joka tuolla puolen saa omanlaisensa muodon, mitä kutsutaan curanderismoksi. Curandero on parantaja. Henkiparantaja. Kun ihmiset eivät saa lääketieteestä vastausta sairauksiinsa, he menevät curanderon luo joka antaa sairauteen usein toisenlaisen selityksen. Tuollapäin maailmaa sairaus ei tarkoita pelkästään fyysistä tai psyykkistä sairautta; sairaus tarkoittaa epätasapainotilaa olion elämässä. Ja niitähän voi olla sosiaalisissa suhteissa, taloudessa, henkisessä elämässä tai luonnossa. Epätasapainotila luonnossa voisi olla esimerkiksi tilanne, jossa on metsästetty tai kalastettu enemmän kuin luonnon tasapaino sallisi. Niinpä jokin luonnon otus on aiheuttanut ihmiselle jonkun sotkun elämään. Kas, kun lupa metsästää tai kalastaa  on aina pyydettävä luonnon omistajahengiltä. Luvan saa kun sitä pyytää ja muistaa kiittää.

Ayahuasca (Banisteriopsis caapi) on liaani, josta keitetään juomaa jonka avulla parantaja selvittää, mikä potilasta vaivaa. Ennen parantaja joi juoman itse ja hänen sielunsa matkusti henkimaailmaan henkioppaidensa avulla, saamaan vastauksia miksi epätasapainotila oli ilmennyt potilaan elämässä. Nykyään potilas juo ayahuascansa itse, menee itse transsiin ja selvittää itse, mikä häntä vaivaa parantajan vain tulkatessa symboleita ja pidellessä räyhääjähenkiä ulkopuolella rituaalitilan. Mutta amazonilla jengi juo ayahuascaa ihan muutenkin vain. Etsivät ratkaisua elämälle ja kuolemalle ja kaikelle mikä ihmismieltä askarruttaa. Kulkevat niin sanottua “henkistä polkua”.

Mutta takaisin pakanismiin. Edellä kuvaamani rituaali on pakanistinen rituaali. Kristinuskossa pakanismi on hyvin negatiivisesti leimaantunut. Auts. Kannattaisiko leimata mitään niin voimakkaasti tietämättä ja tuntematta sitä todellisuutta, missä toiset elävät? Eikö tällainen meininki perustu pelkoon? Mistä pääsenkin lempiaiheeseeni: rakkauteen eli pelon vastavoimaan.

Mitä rakkaus on? Rakkaus on jumala. Ups, olinkin pakana. Mitä tekemistä jumalalla on maailmankuvani kanssa? No se, että pakana ei ole ateisti. Mutta yritetään uudestaan. Rakkaus on alkulähde. Se mistä me kaikki olemme kotoisin. Tai joidenkin mukaan me kyllä olemme kotoisin erilaisista kosmografisista paikoista. Juttelin kerran buddhalaisen astrologimunkin kanssa, joka kertoi että minä olen [ie. sieluni on] peräsin jumalasta. Jotkut taas ovat kotoisin jostain muualta, mutten kerennyt ihmetyksissäni kysyä mitä ne muut paikat olivat hänen kosmogoniansa mukaan. Uskon, että meissä jokaisessa on sielu, joka muistuttaa meitä siitä mistä olemme kotoisin. Tosin Gurdjieff väittää että kaikilla ihmisillä ei ole sielua… mutta en olekaan ehtinyt väitellä vielä hänen kanssaan. Aloitin vasta lukemaan kirjaa.

Noh. Tahdon puolustaa pakanoita.

Entä jos alkuperäinen tieto onkin oikeampaa kuin siitä sovellettu uusi tieto!? Toisaalta mikä edes on alkuperäistä. Mihin asti voidaan alkuperäinen jahdata ja napata kiinni? Mutta ihmisen pitää seisoa jossakin kohti ja tämä jossakin lienee se piste, mihin asti on asioita tutkinut. Vai?

Myöhäiskeskiajalla alettiin etsiä paholaisen kanssa liittoutuneita noitia. Kaikenlainen uhkailu, kiroaminen ja jopa hyvää tarkoittava taikominen luettiin noituudeksi. Puhdasoppisuuden aikana haluttiin pitää luterilainen usko puhtaana vieraista vaikutteista ja siksi vanhaa kansanuskoakaan (Ukko, Ahti, Tapio, haltijat, tontut…) ei suvaittu.

Erityisesti luterilainen kirkko oli jyrkkä vanhaan kansanuskoon liittyviä menoja ja loitsuja kohtaan. Ortodoksinen kirkko Karjalassa oli huomattavasti sallivampi ja Karjalassa säilyikin 1800- ja 1900-luvulle monia kansanuskonnon tapoja ja rituaaleja. Läntisestä Suomesta ne hävisivät jo aiemmin. Parantajanaisilla, jotka olivat yleensä myös kansankätilöitä, oli vaara tulla tuomituksi noitina, koska he käyttivät erilaisten luonnonyrttien lisäksi loitsuja parantaessaan. (ibid)

Mutta eikö olekin hienoa miten ihminen, luoja ja luonto yhdistyvät. Nykyään ainakin Amazonilla. Luonnon omistajahengiltä (esp. dueño tai madre) pyydetään lupa anastaa eläimiä tai luonnonantimia ihmisen ruuaksi. Ja se on OK. Mutta – kun ihmisen ego tulee metsälle mukaan, unohdetaan jumalat. Ajatellaan, että Minä metsästän niin paljon kuin pystyn. Sitten Minä myyn niitä muillekin ja loput mitä en jaksa syödä voin heittää mätänemään takapihalleni.

Uskallan väittää, että pakanat rakastivat enemmän. Uskallan väittää, että pakanat näkivät kauemmas. Uskallan väittää, että pakanat kuulivat paremmin koska osasivat kuunnella. Ja keitä ovat ne kaikki muut? Sitä voi jokainen miettiä itse.

Hasta luego…

NLP:n yhteydessä tuppaa aina välillä törmäämään Pick up- skeneen ja pokausjuttuihin, varsinkin Ross Jeffriesiin. Yhteys on selkeä: NLP:n
lähtökohtiin kuuluu huippuyksilöiden mallintaminen ja toimintatapojen ottaminen omaan haltuun. Tämähän uppoo pokaajiin kuin veitsi silmään.

Kotimaisissakin pelimiespiireissä puhutaan kovasti sisäpelistä. Sisäpeli on suggestioin, affirmaatioin ja kaikenlaisin NLP-tekniikoin toteutettavaa oman psyykkeen asetusten ränkkäämistä. Tavoitteena on luoda itsestä itsevarma, sosiaalinen, henkisesti järkkymätön, sujuvakäytöksinen ja hauska supermies, jolle naisten iskeminen on lasten leikkiä. Jotenkin herttaisena oletuksena on tietenkin se, että pelimies on ennen muodonmuutostaan onneton hylkiö ilman minkäänlaisia sosiaalisia valmiuksia. Valmiiksi sosiaaliset ihmisethän eivät tietenkään pelimiesoppeja tarvitse.

Tietysti pelimieskulttuuri pitää sisällä paljon muutakin, mutta pokailu henkisen kasvun välineenä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Sosiaalisen dynamiikan, käyttäytymisen ja kommunikaation syvällinen ymmärtäminen ja omien heikkouksien ja vahvuuksien hienovarainen analysointi olisi hyväksi kelle tahansa. Pelimiesten sitoutuminen yhteisöön ja omaan kehitykseensä on kuitenkin varmasti vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin yhdessäkään henkisen kasvun opintopiirissä. Niin kiihottava on ajatus rajattomasta vallasta vastakkaiseen sukupuoleen.

NLP:llä ja magialla on paljon tekemistä keskenään. Tai paremminkin magiaa on helppo tulkita NLP:n kautta. Esimerkiksi symbolien, sinettien ja taikaympyröiden käyttö vertautuu helposti ankkurointeihin. Kommunikaatio Pyhän suojelusenkelin ja Geniuksen, Augoeidesin tai Daemonin (saman ilmiön eri nimityksiä) kanssa työskentely on tulkittavissa oman, mutta itsensä ulkopuolelle projisoidun tiedostomattoman kanssa käytäväksi keskusteluksi.

Myös usein “kartta ei ole maasto” -lauseeksi kiteytetty näkemys todellisuuden ja havainnoin luodun, uskomuksiin perustuvan todellisuuskuvan ristiriidasta löytyy sekä magian että NLP:n piiristä. Pokaajienkin on saatava uskomukset hallintaan. Pokaajan pahimmat viholliset ovat uskomus omien kykyjen puutteellisuudesta, yhteiskunnan installoimat käyttäytymis- ja eettiset mallit ja tietenkin pelko nolatuksi tulemisesta.

Varsinkin 80-luvun kaaosmagiaan syntyi vahva uskomusjärjestelmien alistamiseen ja hyväksikäyttöön tähtäävä virtaus. Nähtiin olevan mahdollista vaihtaa uskomusjärjestelmää tarpeen mukaan ja näin saatavan käyttöön parhaat puolet erilaisista ja ristiriitaisista uskomuksista. NLP onkin varsin helppo nähdä kuin kaaosmagian ateistisena pikkuveljenä: samaan aikaan näennäistieteellisenä ja näennäismaagillisena.

Pelimiehen metamorfoosi häviäjästä voittajaksi on kuin klassinen esimerkki Suuresta työstä. Initiaatiota salattuun tietoon ja suljettuun yhteisöön seuraa vaikeuksien kautta löytyvä itsevarmuus ja lopulta ritualistinen tulikoe yökerhossa, jossa harjoitellaan satojen naisten lähestymistä niin kauan, että lähestymispeloista on jauhettu maku pois kuin purukumista.

Kotimaiseen pelimieskulttuuriin voi kurkistaa ainakin Cityn artikkelin ja 45-minuuttia -ohjelman jutun avulla. Tsekkaa myös kuinka Ross Jeffries puhuu magiasta Youtubessa, osat 1 ja 2.

Vaikka André Breton kirjoitti, että kaikkein surrealistisin teko on ammuskella sokkona väkijoukkoon, ei tästä Tuusulan vallankumouksellisesta koulusurmaajasta ole hyötyä muille kuin kriisipsykologeille ja kirkolle. Jo muutaman tunnin sisällä kirkko osasi hyödyntää julkisuusarvon markkinoinnissaan. Eivätkä kriisiavun ammattilaiset
olleet sen hitaampia. Seuraavaksi on sitten kaikenmaailman terapeuttien vuoro korostaa kriisiterapian elintärkeyttä, ja tietenkin veronmaksajien kustannuksella.

Kriisi- ja traumaterapian hyödyllisyydestähän ei siis ole mitään kovin varteenotettavaa näyttöä, silti siihen on ihmisten luontaisen hyväntahtoisuuden ansiosta helppo tuupata rahaa sillä verukkeella, että “jos tästä jotain hyötyä olisi”. Eivätkä psykologit tietenkään hyvää rahasampoa ala kritisoimaan, ja hehän ovat ainoita alan auktoriteetteja. Käsittääkseni kriisien mielensisäisen käsittelyn tavoitteena on asioiden hyväksyminen ja lopulta unohtaminen häiritsemästä jokapäiväistä elämää, ja kaikenmaailman traumaterapioissa muistojen vetvominen tuskin edistää unohtamisprosesseja.

Vuorokauden vaihtuessa myös numerologinen arvo vaihtui.. 8 kokosi ja 9 uhrautuu. 9= ihmisyys, humanismi, uhrautuvaisuus.. näin Kai Aaltosen kirjassa Numerologia -lukujen taikapeili. Kiinnostava opus, suosittelen ehdottomasti. Sisältää niin paljon tietoa että ainakin allekirjoittaneelta on mennyt ties kuinka kauan pelkän pintaraapaisun aikaansaamiseksi.

Numerologia on aika uusi kohde minulle. Numerot toistuvat omassa elämässäni ja koen ne kiinnostaviksi ohjenuoriksi elämänkulun ymmärtämiseksi. Jokaiselle tapahtumalle voi laskea numerologisen arvon, esimerkiksi koulun aloitukselle tai sille hetkelle jolloin koki jotain merkityksellistä, itselle tai ylipäänsä koko maailmalle (mikäli näin suureellisesti haluaa ajatella). Siksipä olen niin innostunut tästä(kin).

( Aika kuluu myös hyvin intensiivisesti mm. astrologian, enkelien ja tarokkien parissa.)

Eli tänään on 7.11.2007 jolloin päivän numeroksi tulee siis tuo 9.

Löytynyttä.. (Mitä numerot kertovat, kirjoittajat S.Hasso ja H. Davis)

9 on:

ihmisystävällinen, taiteellinen, palvelunhaluinen, kiintymystä osoittava..

mutta myös

kevytmielinen, epähieno, sentimentaalinen, häilyvä, neuvoton, moraaliton, vastuuntunnoton, vulgääri, raaka.

Mielenkiintoista sinänsä.. numerona yhdeksän kun vaikuttaa helpommin sulavalta kuin esimerkiksi 8 joka on loputon kehä, ei koskaan pääty. Eihän se kuolema ole raaka vaan ikuinen elämä?

Ykkönen aloittaa kierron joka loppuu yhdeksikköön, kuolemaan. On kyse luopumisesta ja uuden vastaanottamisesta. Esimerkiksi näin minä päätän blogineitsyyteni ja kulutan osan yöstäni tämän sekametelin kirjoittamiseen.. eräs aikakausi (eli 100% stalkkaaminen) saa lopun.

Muuten.. astrologiassa huone nro. 9 on jousimiehen eli jupiterin huone.. tarokeissa Erakko. Näitä ei tosin pidä numerologiaan sekoittaa, vastaavuudet ovat erilaiset. Esimerkiksi erakko olisi teemoiltaan mielestäni lähinnä seiska (tutkiskelu, tieto, yksinäisyys).