Tajunta

Tarokkikorttien okkulttisen tulkinnan perinne on karkeasti jaettavissa kahteen haaraan: englanninkieliseen ja ranskankieliseen perinteeseen. Englanninkielinen perinne on pitkälti seurausta Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan (Hermetic order of the Golden Dawn) kehittelemistä tulkinnoista. Tästä perinteestä kumpuavat ehkä tunnetuimmat kaupalliset tarokkipakat: A. E. Waiten noin vuonna 1909 jatkokehittelemä ns. Waite-Colman-Smith -pakka, sekä Aleister Crowleyn Thoth-tarokki (noin 1944). Toista linjaa noudattaa ns. Marseillen tarokeista juonnetut pakat, joista tunnetuin lienee Oswald Wirthin noin vuonna 1889 kehittämä pelkkää isoa arkanaa hyödyntävä pakka. Myös Marseillen pakkaa itsessään käytetään Ranskankielisessä perinteessä laajasti. Marseillen pakka onkin vanhimpia tunnettuja korttimalleja tarokin historiassa, ja siksi erityisasemassa aina tarokkisymboliikkaa pohdittaessa. Kaikki okkulttisessa käytössä olevat tarokkipakkojen kuvitukset juontuvat pääpiirteittäin Marseillen tarokkien symboliikasta.

Marseillen pakan kuvakieli on selkeästi keskiaikaista ja kristillistä. Muutamia kummallisuuksia toki tarokkeihin mahtuu, kuten naispuolinen paavi. Tarokkien myöhempi okkulttinen kehitys on pyrkinyt häivyttämään kristillistä perinnettä ja hakee esoteerista symboliikkaa myös kristillisyyden ulkopuolelta, ehkä selkeimmin egyptiläisestä symboliikasta.

Egyptiläinen vaikutus näkyy myös Kohtalonpyörä-kortissa, jota nyt tutkailen tarkemmin.

Kortin perusteemat ovat pyörä ja kahdesta neljään myytillistä olentoa pyörän ympärillä. Yksinkertaisin malli teemasta on Golden Dawn -tarokkien (ainakin Robert Wangin että Ciceron pariskunnan versioiden, Golden Dawnin edellytti jokaisen initiaatin tekevän itselleen henkilökohtaiset tarokit, joten mallit eroavat toisistaan jonkun verran) kortti, jossa pyörä on yksinkertainen 12-puolainen kärrinpyörä, jonka yläpuolella istuu sfinski ja alapuolella koirannaamainen, apinamainen otus. Luku kaksitoista viittaa eläinradan merkkeihin (vrt. GD:n Maailma-kortti). Alhaalla oleva eläin kuvaa ihmisen eläimellistä, maailmallista puolta, ja ylhäällä olefa sfinksi taas korkeampaa itseä. Sfinksi koostuu neljän olennon ruumiinosista: Ihmisen päästä, linnun siivistä, leijonen eturuumiista ja härän takaruumiista. Nämä perinteisesti neljään apostoliin liitetyt symbolit kuvaavat myös maailman neljää peruselementtiä. Waite käyttää myös neljän eläimen symboliikkaa, mutta lisää eläimet myös kortin neljään kulmaan, samaan tapaan kuin Maailma-kortissa.

Waitelta (tai kenties Eliphas Léviltä) on peräisin myös jossain korteissa käytetty pyörän malli jossa pyörän keskellä on heksagrammi, ja kirjaimet t, a, r ja o, jolloin teksti on luettavissa joko rota tai tarot. Rota on, kuten jo arvata ehkä saatoittekin, latinankielinen vastine pyörä-sanalle. Kirjaimistä voidaan myös muodostaa lause “Rota Taro, orat Tora Ator”, eli hiukan oikoen “Tarot-pyörä kertoo Hathorin lain.”

Marseillen tarokissa pyörä on telineeseen asetettu ja kammella pyöritettävä. Pyörää ympäröiviä hahmoja on kolme. Päälimmäisenä erillisellä tasanteella istuu kruunupäinen miekkaa pitelevä hahmo. Kaksi muuta hahmoa ovat takertuneet pyörään. Toinen menee alas, toinen ylöspäin. Esoteerinen traditio tulkitsee kolme hahmoa kolmen maailmassa vaikuttavan perusvoiman kuvaajiksi: negatiiviseksi, positiiviseksi ja neutraloivaksi voimaksi. Negatiivinen, alaspäin suuntautuva liike kuvataan usein Tyfoniksi; käärmeeksi tai demoniseksi hahmoksi. Positiivinen ja ylöspäin suuntautuva voimaa taas edustaa muinaisten kreikkalaisten palvoma jumala Hermanubis, kummallinen yhdistelmä Hermestä ja Anubista. Neutraloivaa voimaa edustaa jälleen omalla jalustallaan paikallaan pysyvä sfinksi.

Selkeimmän kuvaukseen näiden kolmen voiman luonteesta olen törmännyt Hindulaisuuden kolminaisuudessa, trimurtissa. Korkeinta olevaisuutta projisoi kolmijakoinen voima, joissa elämää synnyttävää ja luovaa voimaa edustaa Brahmā. Elämää ylläpitävää ja uudistavaa voimaa edustaa jumaluus Viṣṇu ja lopulta kaiken tuhoavaa voimaa edustaa Śiva. Hindulainen tulkinta ajan olemuksesta on kuitenkin syklinen, joten tuhoutumisen jälkeen elämänpyörä pyörähtää uuteen syntymään.

Gurdjieffiläinen gnostilais-esoteerinen kosmologia asettaa kolmen voiman periaatteen erityisasemaan korvaamaan taolaisen kosmologian dualistisen jin-jang -ajattelun. Kolmen periaate olettaa kaikissa tapahtumissa olevan aina läsnä nämä kolme voimaa. Myös absoluutti koostuu kolmesta voimasta, joista jokainen sisältää täyden tahdon ja tietoisuuden, erillisinä absoluutin tahdosta ja tietoisuudesta. Törmäyskohdissaan nämä voimat luovat tapahtumia ja “maailmoja”. Kaikissa näissä maailmoissa vaikuttavat jälleen kolme erillistä voimaa, eivätkä nämä voimat enää muodosta yhdessä absoluuttia, vaan ovat tavallaan “toisen luokan” todellisuuksia. Näiden todellisuuksien sisäiset kolme voimaa luovat jälleen kohtaamispisteissään uusia ilmiöitä ja maailmoja. Maailmojen tasojen lisääntyessä maailmoihin vaikuttavien voimien määrä lisääntyy, sillä maailmojen kolme voimaa vaikuttavat myös näiden maailmojen sisään syntyneissä maailmoissa. Gurdjieffin mukaan maailma jossa me elämme, on järjestykseltään kuudes, ja tässä maailmassa olemme kaikkiaan 96:n voiman alaisuudessa.

Karkasin nyt vähän aiheesta, mutta mielestäni Gurdjieffilainen kosmologia on hyvä esimerkki esoteerisista maailmantulkintamalleista ja niiden monimuotoisuudesta. Todellisuus nähdään pyörteenä, jossa ylemmät ja alemmat maailmat ovat jatkuvassa vaikutussuhteessa keskenään. Kuten joissakin Kohtalonpyörä-korteissa pyörän keskeltä löytyvä heksagrammi meille kertoo: niin ylhäällä kuin alhaalla.

Tarokkikorttien okkulttisen tulkinnan perinne on karkeasti jaettavissa kahteen haaraan: englanninkieliseen ja ranskankieliseen perinteeseen. Englanninkielinen perinne on pitkälti seurausta Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan (Hermetic order of the Golden Dawn) kehittelemistä tulkinnoista. Tästä perinteestä kumpuavat ehkä tunnetuimmat kaupalliset tarokkipakat: A. E. Waiten noin vuonna 1909 jatkokehittelemä ns. Waite-Colman-Smith -pakka, sekä Aleister Crowleyn Thoth-tarokki (noin 1944). Toista linjaa noudattaa ns. Marseillen tarokeista juonnetut pakat, joista tunnetuin lienee Oswald Wirthin noin vuonna 1889 kehittämä pelkkää isoa arkanaa hyödyntävä pakka. Myös Marseillen pakkaa itsessään käytetään Ranskankielisessä perinteessä laajasti. Marseillen pakka onkin vanhimpia tunnettuja korttimalleja tarokin historiassa, ja siksi erityisasemassa aina tarokkisymboliikkaa pohdittaessa. Kaikki okkulttisessa käytössä olevat tarokkipakkojen kuvitukset juontuvat pääpiirteittäin Marseillen tarokkien symboliikasta.

Marseillen pakan kuvakieli on selkeästi keskiaikaista ja kristillistä. Muutamia kummallisuuksia toki tarokkeihin mahtuu, kuten naispuolinen paavi. Tarokkien myöhempi okkulttinen kehitys on pyrkinyt häivyttämään kristillistä perinnettä ja hakee esoteerista symboliikkaa myös kristillisyyden ulkopuolelta, ehkä selkeimmin egyptiläisestä symboliikasta.

Egyptiläinen vaikutus näkyy myös Kohtalonpyörä-kortissa, jota nyt tutkailen tarkemmin.

Kortin perusteemat ovat pyörä ja kahdesta neljään myytillistä olentoa pyörän ympärillä. Yksinkertaisin malli teemasta on Golden Dawn -tarokkien (ainakin Robert Wangin että Ciceron pariskunnan versioiden, Golden Dawnin edellytti jokaisen initiaatin tekevän itselleen henkilökohtaiset tarokit, joten mallit eroavat toisistaan jonkun verran) kortti, jossa pyörä on yksinkertainen 12-puolainen kärrinpyörä, jonka yläpuolella istuu sfinski ja alapuolella koirannaamainen, apinamainen otus. Luku kaksitoista viittaa eläinradan merkkeihin (vrt. GD:n Maailma-kortti). Alhaalla oleva eläin kuvaa ihmisen eläimellistä, maailmallista puolta, ja ylhäällä olefa sfinksi taas korkeampaa itseä. Sfinksi koostuu neljän olennon ruumiinosista: Ihmisen päästä, linnun siivistä, leijonen eturuumiista ja härän takaruumiista. Nämä perinteisesti neljään apostoliin liitetyt symbolit kuvaavat myös maailman neljää peruselementtiä. Waite käyttää myös neljän eläimen symboliikkaa, mutta lisää eläimet myös kortin neljään kulmaan, samaan tapaan kuin Maailma-kortissa.

Waitelta (tai kenties Eliphas Léviltä) on peräisin myös jossain korteissa käytetty pyörän malli jossa pyörän keskellä on heksagrammi, ja kirjaimet t, a, r ja o, jolloin teksti on luettavissa joko rota tai tarot. Rota on, kuten jo arvata ehkä saatoittekin, latinankielinen vastine pyörä-sanalle. Kirjaimistä voidaan myös muodostaa lause “Rota Taro, orat Tora Ator”, eli hiukan oikoen “Tarot-pyörä kertoo Hathorin lain.”

Marseillen tarokissa pyörä on telineeseen asetettu ja kammella pyöritettävä. Pyörää ympäröiviä hahmoja on kolme. Päälimmäisenä erillisellä tasanteella istuu kruunupäinen miekkaa pitelevä hahmo. Kaksi muuta hahmoa ovat takertuneet pyörään. Toinen menee alas, toinen ylöspäin. Esoteerinen traditio tulkitsee kolme hahmoa kolmen maailmassa vaikuttavan perusvoiman kuvaajiksi: negatiiviseksi, positiiviseksi ja neutraloivaksi voimaksi. Negatiivinen, alaspäin suuntautuva liike kuvataan usein Tyfoniksi; käärmeeksi tai demoniseksi hahmoksi. Positiivinen ja ylöspäin suuntautuva voimaa taas edustaa muinaisten kreikkalaisten palvoma jumala Hermanubis, kummallinen yhdistelmä Hermestä ja Anubista. Neutraloivaa voimaa edustaa jälleen omalla jalustallaan paikallaan pysyvä sfinksi.

Selkeimmän kuvaukseen näiden kolmen voiman luonteesta olen törmännyt Hindulaisuuden kolminaisuudessa, trimurtissa. Korkeinta olevaisuutta projisoi kolmijakoinen voima, joissa elämää synnyttävää ja luovaa voimaa edustaa Brahmā. Elämää ylläpitävää ja uudistavaa voimaa edustaa jumaluus Viṣṇu ja lopulta kaiken tuhoavaa voimaa edustaa Śiva. Hindulainen tulkinta ajan olemuksesta on kuitenkin syklinen, joten tuhoutumisen jälkeen elämänpyörä pyörähtää uuteen syntymään.

Gurdjieffiläinen gnostilais-esoteerinen kosmologia asettaa kolmen voiman periaatteen erityisasemaan korvaamaan taolaisen kosmologian dualistisen jin-jang -ajattelun. Kolmen periaate olettaa kaikissa tapahtumissa olevan aina läsnä nämä kolme voimaa. Myös absoluutti koostuu kolmesta voimasta, joista jokainen sisältää täyden tahdon ja tietoisuuden, erillisinä absoluutin tahdosta ja tietoisuudesta. Törmäyskohdissaan nämä voimat luovat tapahtumia ja “maailmoja”. Kaikissa näissä maailmoissa vaikuttavat jälleen kolme erillistä voimaa, eivätkä nämä voimat enää muodosta yhdessä absoluuttia, vaan ovat tavallaan “toisen luokan” todellisuuksia. Näiden todellisuuksien sisäiset kolme voimaa luovat jälleen kohtaamispisteissään uusia ilmiöitä ja maailmoja. Maailmojen tasojen lisääntyessä maailmoihin vaikuttavien voimien määrä lisääntyy, sillä maailmojen kolme voimaa vaikuttavat myös näiden maailmojen sisään syntyneissä maailmoissa. Gurdjieffin mukaan maailma jossa me elämme, on järjestykseltään kuudes, ja tässä maailmassa olemme kaikkiaan 96:n voiman alaisuudessa.

Karkasin nyt vähän aiheesta, mutta mielestäni Gurdjieffilainen kosmologia on hyvä esimerkki esoteerisista maailmantulkintamalleista ja niiden monimuotoisuudesta. Todellisuus nähdään pyörteenä, jossa ylemmät ja alemmat maailmat ovat jatkuvassa vaikutussuhteessa keskenään. Kuten joissakin Kohtalonpyörä-korteissa pyörän keskeltä löytyvä heksagrammi meille kertoo: niin ylhäällä kuin alhaalla.

Magia ja uskonto on äkkiseltään helppo nähdä kuuluvan samaan maailmankuvaan, onhan kummankin peruspyrkimys luoda yhteys transendentteihin voimiin. Näillä on kuitenkin myös pohjimmiltaan merkittäviä eroja. Uskonnollisuus ja uskonnolliset rituaalit osoittavat alistumista ylemmän voiman tahtoon. Leimallista on Jumalan pyyteetön palvominen, ylistäminen ja vastoinrikkomusten alituinen hyvittäminen. Magialle taas on ominaista pyrkimys ottaa valta yli luonnon, sattuman ja henkiolentojen, tai vähintäänkin toimia näiden kanssa tasavertaisina. Tarkoitus on ohjailla luonnolliset tapahtumat oman tai yhteisön tahdon mukaisiksi. Vanhimmat tunnetut maagiset käytännöthän pyrkivät juuri tähän: turvaamaan metsästysonnen tai hyvän sadon. Tietenkin esim. 100 kertaa toistettu pyyntörukous lähenee maagista mekaniikkaa, eli rajanveto voi olla joskus hankalaa. Ymmärtänette kuitenkin lähtökohtaisen eron. Rukouksen ja magian eroja pohtii myös Matti Tossavainen, tosin redusoiden magian alkukantaisuudeksi.

Moderni magia nähdään enemmän henkilökohtaisena työskentelynä ja henkisenä kasvuna kuin yhteisöllisenä toimintana, mutta itsen ja ympäristönsä hallinta on yhä erityisasemassa. Kuten joku jossain yhteydessä sattuvasti lohkaisi, magia on universumin Leatherman’s Tool. Työkalu, joka jeesaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Eräs keino hallita on ymmärtää. Maagin tulee ymmärtää ylemmän todellisuuden mekaniikka. Hänen tulee tietää millä sanoilla mitkäkin luonnonhenget, henkiolennot, enkelit ja demonit saa tekemään mitä maagi haluaa. Maagin tulee tuntea henkivaltojen nimet, piirtää tietyt sinetit, tehdä eleet, osata invokaatiot ja evokaatiot. Modernimman maagisen ajattelun puitteissa maagi ymmärtää oman psyykkeensä toiminnan, ymmärtää uskomusjärjestelmänsä mekanismit, kielen merkityksen, tuntee oman ja kollektiivisen alitajunnan, symbolit, temput…

Olli Alho vetää “Makiaa magiaa”-kirjasen artikkelissa edellisestä yhteläisyyksiä jopa viihdetaikuuteen.
Esiintyvä taikuri tuntee sleittien kulut ja on opetellut ne täysin automatisoiduiksi. Hänellä on tieto jota katselijalla ei ole. Katselijan kannalta tapahtuu ihmeitä: todellisuus ei ole enää ennustettavissa, ruutukuningatar on jossain aivan muualla kuin mihin katselija sen asetti. Ihme on kuitenkin vain katselijan havainnoissa, taikuri ymmärtää salatun logiikan ja pystyy esittämään ihmeen varmuudella, hämmentymättä todellisuuden kausaaliteetin säröytymisestä. Taikuri näyttää käsittelevän todellisuutta mielensä mukaan.

Näin magia läheneekin uskonnon sijaan tiedettä. Magia lähtee todellisuuteen vaikuttavien mekanismien ymmärtämisestä, ei uskosta korkeampien voimien armoon tai niiden arvaamattomuuden pelosta.

Myös tiedonhankinta muistuttaa tieteellistä prosessia. Uskonnon piirissä tieto tulee annettuna ja siihen tulee suhtautua vääristelemättömänä totuutena, dogmana. Maagi, tai tässä tapausessa paremminkin mystikko, luottaa vain omaan kokemukseensa, empiiriseen tutkimukseen. Esimerkiksi mietiskelyn kautta mystikko pyrkii suoraan yhteyteen Jumalaan ja hakee ekstaattisia kokemuksia. Lopulta hän saavuttaa tiedon, gnosiksen. Vaihtoehtoinen reitti voi olla syödä kourallinen kärpässieniä, langeta loveen ja hakea tieto alamaailman henkiolennoilta. Tuli tieto sitten gnostilaisittain ihmisen sisäpuolelta, jumaluuden kipinästä ihmisen sielussa, taikka keskustelussa pyhän suojelusenkelin tai jonkun muun ulkopuolisen entiteetin kanssa, on tieto aina omien henkilökohtaisten kokemusten kautta todennettua, eli ainakin henkilökohtaisella tasolla todempaa kuin dogmaattinen ja annettuna otettu tieto.

Hiiriltä pystytään jo poistamaan yksittäisiä muistoja. Teknologiaa ei tulla koskaan soveltamaan ihmisiin, tutkijat lohduttavat Science Newsin artikkelissa.

Kovinkini mielenkiintoiselta vaikuttava kirja A.J. Jacobsin yrityksestä elää Raamatun ohjeiden mukaan on suomennettu.

Jacobsin olisi muun muassa pitänyt tappaa taikurit ja ryhtyä soittamaan kymmenkielistä harppua. Hän kertoo kirjassaan, miten vaimo hermostuu, kun mies asuu olohuoneeseen rakentamassaan lehtimajassa seitsemän päivää.

Rikolliset tykkäävät pakanauskonnoista, ainakin brittivankiloiden tilastojen mukaan. Neljän vuoden aikana pakanoiden määrä on tuplaantunut.

Uusi loistava Grant Morrisonin haastattelu. Iso G kertoo lähinnä kirjoittamastaan Teräsmiehestä, mutta nykyään maaginen, myyttinen tai mystinen aspekti huokuu kaikessa mitä Morrison tekee ja kirjoittaa.

Okkulttisten elokuvien tekijä Raymond Salvatore Harmon julkaisi uusimman elokuvansa The Philosopher’s Stone netissä.

Illuminaatti vilahtelee jo finanssikielessäkin, tai ainakin CNBC:n talousuutisissa.

Kevin Kelly ja Ken Wilber keskustelevat tietoisuuden evoluutiosta ja ajattelevista koneista.

Aito demonien manaaja reality-sarjan tähtenä. Tällaista tv-sarjaa meitsikin ehkä jaksais seurata!

Kirkon tutkimuskeskus on julkaissut nelivuotiskertomuksensa. Eli kuka uskoo mihinkin ja mikä on muuttunut Suomessa.

NLP:n yhteydessä tuppaa aina välillä törmäämään Pick up- skeneen ja pokausjuttuihin, varsinkin Ross Jeffriesiin. Yhteys on selkeä: NLP:n
lähtökohtiin kuuluu huippuyksilöiden mallintaminen ja toimintatapojen ottaminen omaan haltuun. Tämähän uppoo pokaajiin kuin veitsi silmään.

Kotimaisissakin pelimiespiireissä puhutaan kovasti sisäpelistä. Sisäpeli on suggestioin, affirmaatioin ja kaikenlaisin NLP-tekniikoin toteutettavaa oman psyykkeen asetusten ränkkäämistä. Tavoitteena on luoda itsestä itsevarma, sosiaalinen, henkisesti järkkymätön, sujuvakäytöksinen ja hauska supermies, jolle naisten iskeminen on lasten leikkiä. Jotenkin herttaisena oletuksena on tietenkin se, että pelimies on ennen muodonmuutostaan onneton hylkiö ilman minkäänlaisia sosiaalisia valmiuksia. Valmiiksi sosiaaliset ihmisethän eivät tietenkään pelimiesoppeja tarvitse.

Tietysti pelimieskulttuuri pitää sisällä paljon muutakin, mutta pokailu henkisen kasvun välineenä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Sosiaalisen dynamiikan, käyttäytymisen ja kommunikaation syvällinen ymmärtäminen ja omien heikkouksien ja vahvuuksien hienovarainen analysointi olisi hyväksi kelle tahansa. Pelimiesten sitoutuminen yhteisöön ja omaan kehitykseensä on kuitenkin varmasti vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin yhdessäkään henkisen kasvun opintopiirissä. Niin kiihottava on ajatus rajattomasta vallasta vastakkaiseen sukupuoleen.

NLP:llä ja magialla on paljon tekemistä keskenään. Tai paremminkin magiaa on helppo tulkita NLP:n kautta. Esimerkiksi symbolien, sinettien ja taikaympyröiden käyttö vertautuu helposti ankkurointeihin. Kommunikaatio Pyhän suojelusenkelin ja Geniuksen, Augoeidesin tai Daemonin (saman ilmiön eri nimityksiä) kanssa työskentely on tulkittavissa oman, mutta itsensä ulkopuolelle projisoidun tiedostomattoman kanssa käytäväksi keskusteluksi.

Myös usein “kartta ei ole maasto” -lauseeksi kiteytetty näkemys todellisuuden ja havainnoin luodun, uskomuksiin perustuvan todellisuuskuvan ristiriidasta löytyy sekä magian että NLP:n piiristä. Pokaajienkin on saatava uskomukset hallintaan. Pokaajan pahimmat viholliset ovat uskomus omien kykyjen puutteellisuudesta, yhteiskunnan installoimat käyttäytymis- ja eettiset mallit ja tietenkin pelko nolatuksi tulemisesta.

Varsinkin 80-luvun kaaosmagiaan syntyi vahva uskomusjärjestelmien alistamiseen ja hyväksikäyttöön tähtäävä virtaus. Nähtiin olevan mahdollista vaihtaa uskomusjärjestelmää tarpeen mukaan ja näin saatavan käyttöön parhaat puolet erilaisista ja ristiriitaisista uskomuksista. NLP onkin varsin helppo nähdä kuin kaaosmagian ateistisena pikkuveljenä: samaan aikaan näennäistieteellisenä ja näennäismaagillisena.

Pelimiehen metamorfoosi häviäjästä voittajaksi on kuin klassinen esimerkki Suuresta työstä. Initiaatiota salattuun tietoon ja suljettuun yhteisöön seuraa vaikeuksien kautta löytyvä itsevarmuus ja lopulta ritualistinen tulikoe yökerhossa, jossa harjoitellaan satojen naisten lähestymistä niin kauan, että lähestymispeloista on jauhettu maku pois kuin purukumista.

Kotimaiseen pelimieskulttuuriin voi kurkistaa ainakin Cityn artikkelin ja 45-minuuttia -ohjelman jutun avulla. Tsekkaa myös kuinka Ross Jeffries puhuu magiasta Youtubessa, osat 1 ja 2.

Siistiä, Keosto -kollektiivi on julistanut Pelon vastaisen päivän, jonka tarkoitus on herätellä ihmiset huomaamaan kuinka pelko vaikuttaa jokapäiväisiin valintoihin. Hyvä esimerkki pyrkimyksestä ottaa todellisuus omiin käsiin. Yhteiskunnallista magiaa, detournausta ja psykomaantiedettä.

Kuinka juhlimme Pelon vastaista päivää?

Pelon vastainen päivä ei ole mielenosoitus, se on juhlapäivä. Emme järjestä keskitettyjä aktioita, mutta tässä muutamia vinkkejä päivän ohjelmaksi.
- Lähetä pelottavalle ihmiselle, yritykselle tai instituutiolle kirje tai kerää adressi, jossa kohteliaasti pyydät tätä olemaan vähemmän pelottava.
- Printtaa tästä lentolehtinen (pdf-muodossa) ja levitä pelottomuutta.
- Printtaa tästä juliste (jpg, 7MB), jolla iltapäivälehtien pelottavat lööpit voi korjata vähemmän pelottaviksi. (pienempi web-versio)
- Merkitse kaupungilla pelottaviksi tai pelon aiheuttamiksi kokemiasi asioita.
- Järjestä pelonvastaiset juhlat.
- Voita pelkosi, tee rohkeusteko: ystävysty ulkomaalaisen kanssa, puolusta julkisesti pedofiilia, käy katsomassa syöpäpotilasta, kerro mitä oikeasti ajattelet.

Tällaiset tempaukset lähenevät magiaa moneltakin kantilta. Esim. juhlat jo sinänsä ovat aina pohjimmiltaan ritualistisia, ja 911 on varmasti nykypäivän vaikuttavin numeromaaginen luku. Lisäksi ajatus mediaan piilotetusta, normiaisteilta salatusta pelonlietsonnasta on esimerkillisen esoteerinen. Todellisuuden näkeminen ja kokeminen uudelta kantilta on jokaisen okkultistin ensimmäinen lähtökohta. Sen hallitseminen on toinen.
Via

Vuorokauden vaihtuessa myös numerologinen arvo vaihtui.. 8 kokosi ja 9 uhrautuu. 9= ihmisyys, humanismi, uhrautuvaisuus.. näin Kai Aaltosen kirjassa Numerologia -lukujen taikapeili. Kiinnostava opus, suosittelen ehdottomasti. Sisältää niin paljon tietoa että ainakin allekirjoittaneelta on mennyt ties kuinka kauan pelkän pintaraapaisun aikaansaamiseksi.

Numerologia on aika uusi kohde minulle. Numerot toistuvat omassa elämässäni ja koen ne kiinnostaviksi ohjenuoriksi elämänkulun ymmärtämiseksi. Jokaiselle tapahtumalle voi laskea numerologisen arvon, esimerkiksi koulun aloitukselle tai sille hetkelle jolloin koki jotain merkityksellistä, itselle tai ylipäänsä koko maailmalle (mikäli näin suureellisesti haluaa ajatella). Siksipä olen niin innostunut tästä(kin).

( Aika kuluu myös hyvin intensiivisesti mm. astrologian, enkelien ja tarokkien parissa.)

Eli tänään on 7.11.2007 jolloin päivän numeroksi tulee siis tuo 9.

Löytynyttä.. (Mitä numerot kertovat, kirjoittajat S.Hasso ja H. Davis)

9 on:

ihmisystävällinen, taiteellinen, palvelunhaluinen, kiintymystä osoittava..

mutta myös

kevytmielinen, epähieno, sentimentaalinen, häilyvä, neuvoton, moraaliton, vastuuntunnoton, vulgääri, raaka.

Mielenkiintoista sinänsä.. numerona yhdeksän kun vaikuttaa helpommin sulavalta kuin esimerkiksi 8 joka on loputon kehä, ei koskaan pääty. Eihän se kuolema ole raaka vaan ikuinen elämä?

Ykkönen aloittaa kierron joka loppuu yhdeksikköön, kuolemaan. On kyse luopumisesta ja uuden vastaanottamisesta. Esimerkiksi näin minä päätän blogineitsyyteni ja kulutan osan yöstäni tämän sekametelin kirjoittamiseen.. eräs aikakausi (eli 100% stalkkaaminen) saa lopun.

Muuten.. astrologiassa huone nro. 9 on jousimiehen eli jupiterin huone.. tarokeissa Erakko. Näitä ei tosin pidä numerologiaan sekoittaa, vastaavuudet ovat erilaiset. Esimerkiksi erakko olisi teemoiltaan mielestäni lähinnä seiska (tutkiskelu, tieto, yksinäisyys).

Robert Anton Wilsonin Prometheus Rising.

Imagine anyone trying to make sense of an amalgam of Timothy Leary’s eight neurological circuits, Gurdjieff s selfobservation exercises, Korzybski’s general semantics, Aleister Crowley’s magical theorems, the several disciplines of Yoga, Christian Science, relativity and modern quantum mechanics, and many other approaches to understanding the world around us!

Mahtavaa.