Tajunta

Klassisen Milgramin testin toisinto tv-ohjelman lavasteissa todistaa taas kerran järkytävällä tavalla  miten vähän ihmisellä on omaa tahtoa.

Tv-visailijat olivat valmiit kiduttamaan – Ajassa – Plaza.

“Fiksunnäköinen, syvällinen analyysi ja kommentaari psykedeelisiin lääkeaineisiin nykyisen tieteellisen, lääketieteen ja kulttuurisen tiedon valossa.”

Dokumenttielokuvan traileri.

Lisätietoja : A Perfect Pill:From Neurons to Nirvana on Vimeo.

Vuoteen 2001 asti Carl Gustav Jungin mahtipontinen, 205 suurikokoista Jungin itsensä käsin väkertämää teksti- ja kuvasivua sisältävä Liber Novus eli Punainen kirja oli ainoastaan perikunnan hallussa ja kielletty jopa tutkijoilta. Viimein Jungin pojanpoika heltyi vuosikausia jatkuneeseen tivaamiseen ja kallisarvoinen käsikirjoitusnippu skannattiin. Viime vuoden lopulla myös suuri yleisö pääsi ihastelemaan opusta kun “Punainen järkäle” vihdoin julkaistiin.

Jung aloitti kirjan tekemisen vuonna 1913 ja teki sitä kuudentoista vuoden ajan. Tuona aikana hän kehitteli merkityksellisimmät teoriansa arkkityypeistä, kollektiivisesta alitajunnasta ja individuaatio-prosessista. Kirja syntyi Jungin kehittelemän “aktiiviseksi kuvitteluksi” kutsumansa tekniikan avulla. Tämän meditaatiivisen metodin aikana hänen luonaan vieraili kaksi olentoa, vanha mies Elijah ja nuori tyttö Salome, mukanaan suuri musta käärme. Myöhemmin Elijahista kehittyi Jungin henkiopas Philemon ja Salome identifioitui arkkityyppiseksi Animaksi. Jungin mielestä hahmot osoittivat selkeästi, että ihmispsyyke sisältää asioita, joita ihminen ei itse luo, vaan jotka luovat itse itsensä, ja joilla on oma elämä.

Philemon kommunikoi myyttisen kuvaston avulla. Punaiseen kirjaan syntyneet kuvat eivät vaikuttaneet olevan peräisin Jungin omasta kokemuspiiristä, vaan hän tulkitsi niiden juontuvan kollektiivisesta alitajunnasta.

Lataa The Red Book – Liber Novus PDF:nä.

Plasebo- eli lumelääkkeet ovat valmisteita jotka eivät sisällä lainkaan vaikuttavia lääkeaineita. Näitä käytetään enimmäkseen lääketeollisuuden kontrollitesteissä, kun halutaan mitata jonkin lääkeaineen vaikutusta vertaamalla sitä vaikuttamattoman lääkkeen tulokseen. Testeissä on kuitenkin huomattu, että yllättäen myös pilleri, joka ei sisällä lainkaan vaikuttavaa ainetta, saa koehenkilössä aikaan positiivisia muutoksia. Lume-efekti tapahtuu kun koehenkilö luulee saavansa toimivaa lääkettä ja tuntee tästä syystä olonsa paremmaksi. Keskimäärin 30–40 prosenttia potilaista saa apua lumelääkkeestä.

Useiden vaihtoehtohoitojen, energiamanipuloinnin, kaukoparannuksen, homeopaattisten lääkkeiden jne. ajatellaan toimivan nimenomaan – ja ainoastaan – lume-efektin avulla.

Yleensä ajatellaan, että lume-efekti on jonkinlainen psykologinen harha, jonka vaikutus on ainoastaan psyykkinen. Eihän plasebolääkkeissä ole mitään ihmisfysiikkaan vaikuttavia kemikaaleja. Tässä ollaan kuitenkin selvästi väärässä. Tunnevaihtelut ja muut psyykkeen liikkeet ovat aina sidoksissa aivojen biologiaan. Uudehkossa tutkimuksessa huomattiin parkinsonin tautia sairastavien potilaiden aivojen dopamiini-tuotannossa selkeitä muutoksia lumelääkkeen vaikutuksesta. Potilaiden luullessa saavansa lääkeainetta, he tunsivat helpotusta tilanteeseensa ja aivot alkoivat erittää mielihyvähormonia.

Tällaisesta vaikutuksesta saattaisi olla hyötyä esimerkiksi ahdistuksesta tai lievästä masennuksesta kärsiville potilaille. Tosin lääkärit eivät voi tälle hetkellä lain puitteissa määrätä plasebo-lääkkeitä, ja vaihtoehtohoitojen saantiakin ollaan nykyään kiristämässä parhaan mukaan.

Sen sijaan kaikkea muuta lääkärit voivat määrätä, oli lääke sitten todettu toimivaksi tai ei. Jos tuo alussa mainitsemani 30-40 prosentin apu todellakin on eksaktia tietoa, se asettaa seuraavat faktoidit mielenkiintoiseen valoon.

Clinical Evidence -julkaisu on tutkinut noin 2500 nykyään käytössä olevaa lääkehoitoa. Noin puolesta hoitojen vaikutuksista on saatu selkeä kuva, loput ovat vaikutukseltaan tuntemattomia. Ensimmäinen puolikas jakautuu viiteen kategoriaan. Kokonaismäärästä 4% on haitallisia, 6% todennäkäisesti ilman vaikutusta, 8% keskimäärin yhtä hyödyllisiä ja haitallisia, 23% todennäköisesti hyödyllisiä ja 13% hyödyllisiä.

En tietenkään osaa tulkita näitä lukuja kovinkaan vedenpitävästi, mutta jotain hämärää tässä vaikuttaa olevan. Vain 13 prosenttia nykyään käytetystä lääkehoidosta on kliinisesti todettu hyödylliseksi, kun lumelääkkeiden kohdalla prosentti on 30-40.

Kannattanee siis lääkärin määräämine pillereiden sijaan napata sokeripilleri (näitähän saa homeopaattisten valmisteiden nimellä useista luontaistuotekaupoista) tai mennä energiahoitajan käsittelyyn, siitä on selkeästi suuremmalla todennäköisyydellä apua.

Diskordianistit olivat sittenkin oikeassa, kaiken takana on kaaos.

Jos ei kaiken, niin ainakin inhimillisen älykkyyden ja luovuuden, tämän ovat todenneet nyt myös neurologit. New Scientistin mainio artikkeli  Disorderly genius: How chaos drives the brain kuvailee aivojen toiminnan uutta mallia.

Aivot tasapainottelevat jatkuvasti kaaoksen ja järjestyksen välillä, luiskahtaen vähän väliä kaaoksen puolelle. Tätä kuvataan lumivyörynä, joka satunnaisesti aktivoi neuroniketjuja ja alueita. Vyöryt ovat kuitenkin maltillisia, sillä yksi neuroni laukaisee keskimäärin vain yhden toisen neuronin. Muussa tapauksessa vyöry tukahtuisi saman tien, tai vaihtoehtoisesti valtaisi hetkessä koko aivot ja aiheuttaisi hyvin lähellä epileptista kohtausta olevan tilan. Satunnaisesti taphtuvan vyöryn jälkeen hermosolut asettuvat taas järjestyksen tilaan, ennen uutta vyöryä.

Järjestys tarkoittaa neuronien sähköisten taajuuksien lukittumista samaan vaiheeseen. Esimerkiksi lepotilassa aivoaallot ovat tasaisempia ja taajuudeltaan matalampia.

Kaaokseen luisumisen epäillään olevan elintärkeä toiminto muistin, uusiin tilanteisiin sopeutumisen ja luovuuden kannalta. Tutkimusten mukaan neuronivyöryjen kesto ennustaa tarkasti esimerkiksi älykkyystestien tulosta. Vyöry on tehokas tapa ottaa hetkessä käyttöön laajoja alueita, ja luo mahdollisuudet uusien ideoiden synnylle. Esimerkiksi autistisilla henkilöillä on havaittu keskimäärin pysyvämpi järjestyksen tila sosiaalista käyttäytymistä kontrolloivilla alueilla.

Muistialueita aktivoidessaan neuronivyöry aiheuttaa satunnaisten muistojen popsahtelun mieleen. Tämä on epäilemättä oleellinen tapahtuma luovassa prosessissa. Vastaus kinkkiseen ongelmaan saattaa kuin ulkopäin annettuna vain juohtua mieleen.

Hail Eris! All Hail Discordia!

Yhdenmukaistuminen, tuo varsinainen vastakulttuurin arkkivihollinen, on eräs sosialisoituneen ihmispsyykeen perusmekanismeja. Aikojen saatossa sitä on yhtälailla suosittu ja siitä on yritetty eroon, ja kumpikin pyrkimys on aiheuttanut sekä voittoja että turhanpäiväistä kärsimystä. Esimerkiksi yksi nykyaikaisen taiteen perustarkoituksista on rikkoa totuttuja ajatusmalleja ja kyseenalaistaa sääntöjä. Myös mainonta ruokkii tehokkaasti massasta erottumisen tarvetta. Toisaalta yhteiskunta – vaikkapa liikenne – toimisi varsin huonosti ilman vapaaehtoista halua yhdenmukaiseen käyttäytymiseen.

PsyBlog listaa ansiokkaasti kymmenen voimakasta yhdenmukaistavaa mekanismia, jotka vaikuttavat jokaisen meidän mielissämme, halusimme tai emme. Kannattaa vilkuilla ja peilailla omaan maailmaansa.

Conformity: Ten Timeless Influencers | PsyBlog.

Joo, vähän kömpelösti kääntyi tuo otsikko, mutta aika kiinnostava artikkeli New Scientistissä.

Tutkimuksen mukaan universaalin ykseyden ja materialistisen maailman yläpuolelle kohoamisen tunne, joka voi olla myös osana joissakin uskonnollisissa ja henkisissä kokemuksissa, voimistuu henkilöillä, joilla on vaurioita aivojen parietaalilohkon takaosassa.

Samalla osalla aivoista on tekemistä myös meditaation ja rukouksen vaikutusten kanssa.

Damaged brains escape the material world – life – 11 February 2010 – New Scientist.

Ranska poisti ensimmäisenä maana transseksuaalisuuden psyykkisten sairauksien listalta.

Googlen käännös Le Figaron uutisesta.

Maybe Logickin ja Zeitgeistien vanavedessä on innokkaat harrastelijat tekstitelleet muitakin mielen rajoja hivuttavia dokumenttielokuvia.

Hofmannin taikajuoma from Kasvoi on Vimeo.

Tässä sympaattisessa, rauhallisessa dokumentissa haastatellaan ukkeja ja mummeja ja muita kääkkiä, jotka tutkivat Albert Hofmannin “keksimän” LSD-taikamolekyylin vaikutuksia 50- ja 60-luvuilla.

Entheogenesis: Awakening the Divine Within (finnish subtitles) from Kasvoi on Vimeo.

Provosoiva ja aistillisesti rikas dokumentti joka käsittelee monenlaisista näkökulmista shamanismia, lumousta, enteogeenejä, ihmiskulttuurin evoluutiota ja psykedeelien vaikutusta tietotekniikan kehitykseen.

Psykonautit from Kasvoi on Vimeo.

Unkarilainen dokumentti Psychonauts.
Miksi jotkut tahtovat tutkia äärimmäisiä tietoisuudentiloja psykedeelien avulla? Miten päihteiden käytöstä aiheutuvia mahdollisia haittoja voidaan minimoida?
Elokuvassa haastatellaan yhdeksää mieltensä syvyyksiä luotaavaa psykonauttia.

Suurkiitokset Kasvoi.

Tajunnassa alkaa alkaa nyt Heli Sarren kirjoittamien artikkeleiden sarja. Sarre on yliaistillisista ilmiöistä ja kansanperinteestä kiinnostunut kirjoittaja. Hänen artikkeleitaan on julkaistu runsaasti mm. Ultra-lehdessä. Ensimmäiseksi Sarren artikkeli paranormaaleista ilmiöistä ja tietoisesta maailmankaikkeudesta, olkaa hyvä.

Viime vuosien tärkeimpiä paranormaalien ilmiöiden tutkimista käsitteleviä julkaisuja on amerikkalaisen fil. tri Dean Radinin kirja The Conscious Universe (Tietoinen maailmankaikkeus). Fil. tri Radin on tehnyt tutkimusta eri yliopistojen tutkimuslaitoksissa, ja myös Yhdysvaltain puolustusvoimat ja useat suuryhtiöt ovat rahoittaneet hänen tutkimuksiaan. Tutkimuksen lähtökohdat, parantaminen mielen voimin sekä tutkimuksen merkitys tulevaisuudessa ovat monien muiden ohella keskeisiä teemoja Radinin kirjassa.

Paranormaalin tutkimuksen neljä vaihetta

Tieteen historia osoittaa, että minkä tahansa epätavallisen ilmiön tutkimuksessa on havaittavissa neljä eri vaihetta. Aluksi ilmiö saattaa herättää ihmetystä ja kysymyksen, voiko ilmiötä ylipäänsä olla olemassa, ja silloin vedotaan aiakaudella yleisesti hyväksytyn tieteenfilosofian käsityksiin siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Tämä ensimmäinen vaihe saattaa kestää vuosista vuosisatoihin. Toisessa vaiheessa ilmiön olemassaolo tunnustetaan, mutta sillä kiistetään olevan mitään todellista merkitystä. Kolmas vaihe alkaa, kun huomataan, että sillä sittenkin on enemmän merkitystä kuin mitä aluksi ajateltiin, sitä aletaan tutkia ja sille löydetään sovellutuksia. Neljännessä vaiheessa aikaisemmat ennakkoasenteet unohtuvat, ja saattaa käydä niin, että entisistä “epäuskoisista” tulee ilmiön innokkaimipia tutkijoita ja kannatajia.

Esimerkkejä tämänkaltaisesta vaiheittaisesta asennemuutoksesta löytyy luonnontieteiden tutkimuksesta runsaasti. Moni aikaisempina vuosisatoina tai -kymmeninä kyseenalaistettu tai jopa kielletty tieteen ala on meidän aikanamme jo saavuttanut neljännen vaiheen, mutta toiset käyvät läpi ensimmäistä.

Paranormaaleihin ilmiöihin liittyvää tutkimusta on tehty vasta runsaat sata vuotta, eli verrattuna muihin luonnontieteisiin tutkimus on hyvin uutta. Ei siis ihme, että tutkimus kohtaa erilaisia vaikeuksia, eli se on vielä osin ensimmäisessä vaiheessaan. Ilmiöitä kyseenalaistetaan jo pelkästään siksi, että niiden hyväksyminen todellisiksi johtaisi sekä tieteen perusfilosofioiden että länsimaisten uskonnollisten käsitysten uudelleen arvioimiseen.

Määritelmän mukaan paranormaali ilmiö tarkoittaa sellaista havaitsemista tai tapahtumaa, joka on tieteen “rajoilla” tai “tuolla puolen”. Määritelmä itsessään ei kyseenalaista ilmiötä, vaan toteaa, että nykyisin tieteellisin menetelmin niitä on vaikeaa tai mahdotonta tutkia. Tieteellinen tutkimus edellyttää toistettavuutta ja mitattavuutta. Koska paranormaalit ilmiöt useinkin tapahtuvat odottamatta ja ovat ainutkertaisia, niiden tutkimus edellyttää nykyisten tutkimusmenetelmien edelleen kehittämistä ja uusien luomista.

Paranormaalit ilmiöt jaetaan kolmeen ryhmään: ESP (extrasensory perception) eli aisteista riippumaton havaitseminen (telepatia, selvänäkö ja ennalta tietäminen), PK (psychokinesis) eli mielen vaikutus aineeseen, ja ilmiöt, joiden perusteella voidaan olettaa tietoisuuden jatkuvan kuoleman jälkeen (NDE eli near-death experience eli kuolemanlähikokemus, ilmestykset tai aaveet ja jälleensyntymämuistot). Näiden ilmiöiden toedenperäisyyttä voidaan jossakin määrin todentaa. Esimerkkejä telepatian, psykokinesian ja jälleensyntymämuistojen todentamisesta on kirjallisuudessa runsaasti.

Mielen ja aineen vuorovaikutus

kuuluu olennaisesti paranormaaliin alueeseen. Se on kiinnostanut ihmiskuntaa todennäköisesti jo esihistoriallisista ajoista lähtien, ja kertomuksia ihmismielen ihmeitä tuottavista voimista löytyy varhaisimmista historiallisista lähteistä.

Ihmismielen saloja ovat pyrkineet kartoittamaan filosofit ja viime vuosikymmeninä mielen tieteiden ammattilaiset: psykologit ja psykiatrit, biologit ja neurotieteilijät, informaatiotutkijat ja fyysikot, vain muutamia mainitakseni. Jokaisella nykyisellä tieteenalalla on luonnollisestikin oma näkökulmansa siihen, mitä mieli ja tietoisuus ovat, mutta yhteisesti hyväksyttyä määritelmää niille ei toistaiseksi ole.

Mielen vaikutus kehoon eli sairauteen ja terveyteen ovat nykyisen tieteellisen ja myös paranormaalin tutkimuksen kiintoisimpia kohteita. Lääketieteen uusimmilla alueilla psykoneuroimmunologia ja paranormaalilla alueella parantajan vaikutus parannettavaan vahvistaa vuosituhantista käsitystä kehon ja mielen jokahetkisestä vuorovaikutuksesta. Sekä tutkimus että tapauskertomukset vahvistavat  psykologian uranuurtajiin kuuluvan William Jamesin toteamuksen 1800-luvun lopulta: kaikki mielen liikkeet vaikuttavat jollakin tavoin kehoon. Sata vuotta myöhemmin mielen voimalla parantamisesta laajalti kirjoittanut Norman Cousins kiteytti saman ajatuksen sanoihin “uskosta tulee biologiaa”.

Lumevaikutukseen ja psykosomaattisiin sairauksiin liittyvien satojen tutkimusten perusteella on todettu, että aineeton mieli vaikuttaa aineelliseen kehoon hyvin monin eri tavoin. Ihmisen omat uksomukset ja odotukset, toiveet ja pelot, mutta myös läheisten ja erityisesti auktoriteeteiksi koettujen henkilöiden näkemykset ja mielipteet vaikuttavat voimakkaasti parantumistapahtumassa. Miten tämä “mentaaliksi intentioksi” nimitetty ilmiö vaikuttaa, on edelleen tutkimuksen kohteena. Erityisesti ns. kaukoparantaminen ja sen avulla parantuminen kiinnostaa paranormaalien ilmiöiden tutkijoita.

Kaukoparantamista nimitetään eri nimillä ja siihen asennoidutaan sen mukaan, mikä on parannettavan tai parantajan filosofinen tai uskonnollinen viitekehys. Rukouksen voimalla parantaminen, henkiparannus ja bioenergiahoidot ovat muutamia näkökulmia. Yli kahdenkymmenen vuoden tutkimustuloksia kaukoparantamisen vaikutuksista sairaisiin ihmisiin ovat tehneet tunnetuiksi mm. lääkärit Bernie Siegel ja Larry Dossey. Tutkimustulokset ovat olleet vakuuttavia. Ne osoittavat myös sen, että parannettavat tiedostamattaan ottavat vastaan heille lähetettyjä mentaaleja signaaleita. Parantajien lähettämän energian vaikutusta myös bakteereihin, kasveihin ja koe-eläimiin on tutkittu.

Kuinka pitkälle mielen kenttä ulottuu

on kysymys, joka askarruttaa varsinkin aikana, jolloin tuhansien, jopa miljoonien ihmisten mieli keskittyy samanaikaisesti johonkin tapahtumaan. Luonontieteissä hyväksytään käsitys energiakentistä. Sekä ihmisen että maapallon sähkömagneettisen kentän tutkimus alkoi yli kaksisataa vuotta sitten. Entä ihmisen mielen energian kehittämä tai sitä suuremmassa mittakaavassa kokonaisten kansanjoukkojen mielen kenttä, ovatko ne olemassa ja mitä vaikutusta niillä saattaa olla?

Tutkimustulokset antavat ymmärtää, että mentaaliin energiakenttään kuuluu olennaisesti ajsta ja paikasta riippumaton tietoisuus, joka pystyy luomaan järjestysta näennäiseen kaaokseen siitä riippuen, kuinka voimakas sen lähettämä signaali on. Sähkömagneettisen kentä tavoin myös signaalin kentän voimakkuuden voidaan olettaa aaltoilevan. Keskittyneen tietoisuuden tiloissa tuotettu kenttä on voimakkaampi kuin muissa tuotettu. Kenttä voimistuu myös sitä mukaan, mitä uesammat yhdstävät mielensä voimat saman signaalin lähettämiseen. Toisin sanoen, kun mieli liikkuu, se liikuttaa myös ainetta.

Ajatusta maapallosta jollakin tasolla tietoisena olentona nimitetään Gaia-hypoteesiksi. Gaian mielen eli maan sähkömagneettisen kentän aaltoiluun vaikuttavat auringon, kuun ja aurinkokunnan muiden planeettojen sekä sen oman sulan sisuksen voimien vaihtelut. On myös esitetty olettamus, että Gaian ja ihmiskunnan mieli ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Aikoina, jolloin ihmiskunta elää kutakuinkin tavanomaista elämää, Gaian arvellaan “uneksivan”, mutta hetkinä, jolloin suurten ihmisjoukkojen mieli keskittyy johonkin asiaan, Gaia aivan kuin herää unestaan.

Fil. tri Radin viittaa merkitykseen, mikä Gaian mielellä on yhteiskunnassa vallitsevaan järjestykseen ja epäjärjestykseen. Maailman laajuisen väkivallan ja aggression tiesotamaton syy saattaa kirjaimellisesti olla laajojen kansanjoukkojen kaoottiset, pahansuovat ajatukset. Radin sanoo: “Esimerkiksi jihadin eli pyhän sodan idea uskottomia vastaan saattaa horjuttaa sekä suoraan (esimerkiksi terroritekoina) että epäsuorasti yhteiskuntajärjestystä ympäri maailmaa. Sitä vastoin rauhanomaiset, kuten Gandhin ja Martin Luther Kingin innoittamat protestit, jotka synnyttävät joukoissa jaloja pyrkimyksiä, ovat saattaneet päästä tavoitteisiinsa psykologisista syistä, mutta myös fyysisistä syistä, joita emme vielä voi täysin ymmärtää.”

Paranormaalin tutkimuksen merkitys

avautuu täysin vasta tutkimuksen itsensä edistyessä. Tutkimukset ja teoria kiinnostaat vain harvoja, mutta hyvin monet ovat valmiita kokeilemaan ja soveltamaan esimerkiksi energiaparannusta käytännössä.

Nopeinta ja laajinta edistystä voidaankin ennakoida nimenomaan aloilla, joissa yhdistyvät toisaalta ihmisen fyysistä olemusta, toisaalta hänen mieltään ja tietoisuuttaan tutkivat, jokapäiväiseen elämään sovellettavissa olevat tieteenalat. Sitä mukaan kun yhä vakuuttavampia tuloksia saadaan ja niitä julkistetaan, paranormaalin tutkimuksen osa-alueet siirtyvät ensimmäisestä vaiheesta toiseen tai kolmanteen eli aikanaan niistä tulee hyväksyttyä tiedettä.

Poikkeuksellisille paranormaaleille kyvyille on jatkuvaaa kysyntää, ja monet niitä osoittaneet ovat suostuneet koehenkilöiksi tutkimuksiin. Liikemaailma ja poliisi käyttävät hyväksi tällaisten henkilöiden palveluksia. Eri maiden puolustusvoimat myös tutkivat paranormaaleita kykyjä, mutta salaiseksi luokiteltuna tutkimuksista ei ole annettu tietoja julkisuudessa.

Paranormaalilla tutkimuksella on vielä pitkä tie edessään. Tutkijoilta edellytetään monien erikoisalojen koulutusta, ja tutkimuksen rahoitus on jatkuva ongelma. Paranormaalia tutkimusta kiihkoisasti omista henkilökohtaisista syistään vastustavat henkilöt saavat äänensä kuuluville paremmin kuin ilmiöitä kiihkottomasti tutkivat. Fil. tri Radinin lainaus filosofi Søren Kierkegaardilta sopii moniin: “On kaksi tapaa pettää itseään. Toinen on uskoa sellaiseen, mikä ei ole totta, toinen kieltäytyä uskomasta siihen, mikä on totta.”

Kokemus kulkee hyvin usein tutkimuksen edellä. Kertomuksia paranormaaleiksi nykyaikana luonnehdituista kokemuksista on kuvattu kirjallisuudessa aina siitä saakka, kun kirjoitettua historiaa on ollut. Ne ovat olleet osa ihmiskunnan ja yksittäisten ihmisten kokemusta kautta vuosituhansien.

Radin huomauttaa, että ellei paranormaaleita ilmöitä ja kokemuksia ole olemassa, ihmisten usko niihin ja niiden kokeminen merkitsee sitä, että suuri osa ihmiskuntaa on kärsinyt ja kärsii “joukkohulluudesta”. Paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneisiin suhtaudutaan toisin kuin esimerkiksi niihin, jotka uskovat johonkin jumalaan. Siksikin on outoa, että skeptikkoihin lukeutuvat eivät kohdista hyökkäyksiään uskontoa ja johonkin jumaluuteen uskovia vastaan, vaikka minkään jumalan olemassa olosta ei ole tieteellistä todistetta ja hyvin suuri osa ihmisistä uskoo hänen olevan olemassa. Skeptikkoihin sopiikin Radinin lainaama Laurel Leen lausahdus: “Tiedän, että en näe asioita sellaisina kuin ne ovat. Näen asiat sellaisna kuin olen itse.”

Lähde: Dean Radin, Ph.D. The Conscious Universe. The Scientific Truth of Psychic Phenomena. HarperEdge. San Francisco, 1997.