Human-flesh Search Engines in China – NYTimes.com.

Dokumenttielokuvan traileri.

Lisätietoja : A Perfect Pill:From Neurons to Nirvana on Vimeo.

Kapitalistinen järjestelmä taas pyrkii kaupallistamaan kaiken käsille saatavan, jotta pääoma kasautuisi ja tuottaisi voittoa. Taiteen kaupallistaminen ja tuotteistaminen on tottakai jo arkipäivää, mutta pysyäkseen hengissä taide joutuu jatkuvasti riuhtomaan itseään kaupallisuuden otteesta. Aidon luovuudenkin on hankala elää kaupallistuneessa järjestelmässä, jonka päämäärä on hyväksikäyttää luovuutta vain tuottavuuden lisäämiseen ja lisäarvojen luomiseen.

Kapitalistisen systeemin kokiessa jatkuvasti kolauksia ja huojuessa pikkuhiljaa lahoavan perustansa päällä, sen täytyy yrittää entistä hanakammin valjastaa ihmisluontoon lähtemättömästi kuuluvat luovat voimat polttoaineekseen. Järjestelmä käyttää voimanlähteekseen myös rajoja rikkovan ja itseään järjestelmää kritisoivan taiteen. Vastakulttuuri, vaihtoehtoajattelu, kritiikki ja vallankumouksellisuus kaupallistetaan ja myydään takaisin kuluttajiksi muuttuneille ihmisille. Nyky-yhteiskunta on tästä esimerkkejä täynnä, jo pelkästään siinä, että sanaa “vallankumous” käytetään mainonnassa ja markkinoinnissa täysin arkipäiväisessä, vesittyneessä ja kaupallistuneessa merkityksessä. Kansainväliset situationistit kutsuivat tätä mekanismia rekuperaatioksi.

Mainio esimerkki pyrkimyksistä tuotteistaa luova elämä on Åbo akademin professori
Alf Rehnin maalailema visio luovasta taloudesta. Rehnin ajatukset treenikämpistä, viihtyisistä oleskelupaikoista, designin ja estetiikan korostamisesta kuulostaa toki äkkiseltään hyvältä. Pohjimmainen pyrkimys on kuitenkin heittää vastakulttuurissa, undergroundissa ja ruohonjuuritoiminnassa pulppuava luovuus talouden polttouuniin, tuottaa uusia hyödykkeitä, tavaroita, halujen objekteja. Päämäärä on luoda uusia HIMejä, marimekkoja sun muita suomalaisen kulttuurin ja designin vientituotteita ja lopulta integroida design-pakkauksiin väkisin ahdettu luovuus lähtemättömäksi osaksi kapitalistista spektaakkelia.

Eri kulttuureiden ja aikakausien perimätiedosta ja kirjallisuudesta ei suinkaan puutu viitteitä ja tietoa tästä varsin erikoisesta ilmiöstä, mutta siitä huolimatta OOBEa on tutkittu nykypäivän länsimaissa vain vähän. Niinpä ilmiötä kokemattomien, kirjallisuuteen ja tutkimukseen perehtymättömien on vaikea uskoa ihmisen tietoisuuden voivan poistua hänen kehostaan hänen oman tahtonsa ja harjoituksensa avulla.

Kirjallisuudessa OOBE on määritelty tilaksi, jossa ihmisen fyysinen keho on passiivinen ja aivan kuin unessa samalla kun hänen tietoinen mielensä on aktiivinen, hereillä ja erillään kehosta. Ilmiöön kuuluu olennaisesti, että tietoisuus pystyy jättämään kehon, siirtymään muualle, havainnoimaan ympäristöään ja muistamaan havaintonsa ja kokemuksensa palattuaan takaisin kehoon.

Esoteerisessa perinteessä tietoista kehosta poistumista ja tässä tilassa siirtymistä haluttuun joko fyysisessä tai ns. astraalimaailmassa olevaan paikkaan on nimitetty astraalivaeltamiseksi. Laajimmillaan OOBEksi voi käsittää myös normaalin unitilan ja selkounet, ja näin ollen se on jokapäiväisempi tapahtuma kuin ensi kuulemalta näyttää.

Spontaani kehosta poistuminen

Laboratorio-olosuhteissa OOBE-ilmiötä tutkinut fil.tri Janet Lee Mitchell toteaa kenen tahansa voivan tahtomattaankin kokea sen tietyissä tilanteissa: ylivoimaisessa väsymystilassa, lääkkeiden tai huumeiden vaikutuksen alaisena, sensorisen deprivaation eli ihmisen aistivaikutelmilta eristämisen avulla, meditaatiossa, hypnoosissa tai vain rentoutuessa. Spontaaneita kehosta irtautumisia on kirjattu elämälle vaarallisissa tilanteissa: onnettomuuksissa, koomassa, tajuttomana, leikkauksissa, synnytyksissä, migreeni- ja epilepsiakohtauksissa, sodassa tai muunlaisen fyysisen ja psykologisen stressin aikana. Myös kuolemanlähikokemuksen eli NDE:n (near-death experience) ja shamanistisen ”henkien vallassa” olon Mitchell luokittelee OOBEksi.

Tri Mitchell huomauttaa, että psykologian oppikirjat käyttävät OOBE-kokemuksesta omia termejään kuten depersonalisaatio, dissosiaatio, minän jakautuminen, autoskopia jne. Selvää on, että länsimainen psykologia ja psykiatria on taipuvainen pitämään OOBE-kokemuksia lääketieteellistä hoitoa edellyttävinä tiloina.

Mitä OOBEssa tapahtuu

Kertomukset salaisiin mysteereihin initioitujen astraalimatkoista, shamaanien ja joogien kokemuksista sekä spontaaneista kehosta poistumisista pitävät yhtä tutkimuksen kanssa. OOBE-kokemuksessa ihminen näkee fyysisen kehonsa sen ulkopuolelta ja kokee, että kehosta poistunut tietoisuus ei ole painovoiman eikä muidenkaan fyysistä kehoa rajoittavien fysiikan lakien alainen: hän kokee pystyvänsä leijailemaan ilmassa, liikkumaan seinien tai minkä muun tahansa aineen läpi sekä liikkumaan ajatuksensa avulla ja nopeudella. On myös tapauksia, joissa OOBE-tilassa oleva on pystynyt luomaan itsestään utuisen hahmon, jonka sekä hän itse että muut ovat havainneet kaukana hänen nukkuvan fyysisen kehonsa olinpaikasta.

Fyysiset lait rajoittavat OOBE-tilassa olevaa vain vähän: siirtyminen paikasta toiseen tapahtuu tahdon ja ajatuksen voimalla. Aisteista toimivat lähinnä näkö ja kuulo, niitä harvemmin kosketus, ja haju- ja makuaistit toimivat erittäin harvoin.

OOBE-kokemusten todenperäisyyttä epäileville fil.tri Mitchell huomauttaa, että mieli, tietoisuus ja mentaali elämä on riippumaton aivoista: mieli/tietoisuus käyttää aivoja kuten tietokoneen käyttäjä tietokonetta ja näin se on vapaa toimimaan muuallakin kuin koneella eli aivoissa tai aivojen kautta. Hän lainaa lääketieteen Nobel-palkinnon saanutta Sir John C. Ecclesiä, joka on tullut päätelmään, että “mielellä on oma olemassaolonsa, oma itsenäisyytensä, erillään aivoista. Mieli toimii itsenäisesti aivojen avulla, mutta on niitä korkeammalla tasolla.” Näin ollen ihmisen tietoisuus on havainnoija, jolla on aivot ja fyysinen keho, mutta joka ei ole pelkästään keho ja joka pystyy fyysisestä kehosta irtautuneena mitä ihmeellisimpiin kokemuksiin.

OOBE on opittavissa harjoituksella

Jos spontaanit kehosta poistumiset jätetään laskuista, taidon tietoisesti opetelleita lienee länsimaissa vain harvoja, niin pitkällinen, aikaa vievä ja kärsivällisyyttä vaativa taidon harjoittelu on. Oppikirjat, joista ei kylläkään ole puutetta, suosittavat OOBE-taidon oppimisesta kiinnostuneille kasvissyöntiä, nautintoaineistä pidättymistä sekä säännöllistä meditointia ja visualisointia. Fil.tri Keith Harary lupaa OOBEn omalla tekniikallaan kuukaudessa, mutta hänenkin metodinsa vaatii sinnikkyyttä, uskoa onnistumiseen ja ennen kaikkea runsaasti aikaa harjoitella.

Kehosta poistumisen taidon voi oppia myös vähemmälläkin vaivalla, tosin opetus- ja harjoitusohjelmaan osallistuminen voi käydä melko arvokkaaksi. Ohjelmia tarjoaa maailman ehkä tunnetuimman ja taitavimman OOBE-matkailijan, nyt jo edesmenneen insinööri Robert A. Monroen perustama Monroe Institute Virginiassa Yhdysvalloissa.

Ensimmäisen OOBEnsa spontaanisti kokenut Monroe kiinnostui kokemastaan niin, että hän alkoi ensi hämmennyksensä jälkeen tutkia, mistä ilmiössä on kyse. Hän havaitsi, että molempien aivopuoliskojen sähköisen toiminnan synkronoiminen saa aikaan kehosta poistumiskokemuksen koehenkilöissä. Tämän havainnon ja tutkimuksen pohjalta Monroe Institute tarjoaa ohjelmia taidon oppimiseksi ja sen harjoittamiseksi myös kotioloissa.

Kiintoisaa on, että lahjakkaimmista oppilaistaan Monroe muodosti “tutkimusmatkailijaryhmän”, jonka jäsenet kokoontuivat yhteen matkustelemaan OOBE-tilassa niin meidän maailmankaikkeudessamme kuin muissa ulottuvuuksissa. Vastaavanlaisista matkoista maapallolle, muille planeetoille, muihin galakseihin ja “astraalimaailmoihin” on kerrottu muinaisessa kirjallisuudessa kautta maailman rannan.

Kirjallisuutta:

Janet Lee Mitchell. Out-of-Body Experiences. A Handbook. Ballantine, 1988.
Robert A. Monroe. Journeys Out of the Body. Doubleday, 1977.
Robert A. Monroe. Far Journeys. Doubleday, 1985.
Robert A. Monroe. Ultimate Journey. Main Street Books, 1996. Suom. Mahtava matka, Taivaankaari, 2003.

www.monroeinstitute.org/

R.A. Wilsonin sanailua kulttuurin kuristuksesta ja itseksi tulemisesta.

Kiitos kääntäjälle.

Jung aloitti kirjan tekemisen vuonna 1913 ja teki sitä kuudentoista vuoden ajan. Tuona aikana hän kehitteli merkityksellisimmät teoriansa arkkityypeistä, kollektiivisesta alitajunnasta ja individuaatio-prosessista. Kirja syntyi Jungin kehittelemän “aktiiviseksi kuvitteluksi” kutsumansa tekniikan avulla. Tämän meditaatiivisen metodin aikana hänen luonaan vieraili kaksi olentoa, vanha mies Elijah ja nuori tyttö Salome, mukanaan suuri musta käärme. Myöhemmin Elijahista kehittyi Jungin henkiopas Philemon ja Salome identifioitui arkkityyppiseksi Animaksi. Jungin mielestä hahmot osoittivat selkeästi, että ihmispsyyke sisältää asioita, joita ihminen ei itse luo, vaan jotka luovat itse itsensä, ja joilla on oma elämä.

Philemon kommunikoi myyttisen kuvaston avulla. Punaiseen kirjaan syntyneet kuvat eivät vaikuttaneet olevan peräisin Jungin omasta kokemuspiiristä, vaan hän tulkitsi niiden juontuvan kollektiivisesta alitajunnasta.

Lataa The Red Book – Liber Novus PDF:nä.

Kaupassa on myös rutkasti kiinnostavia uutuuksia, uunituoreita Basam Booksin opuksia ja vähän taikatemppujakin… Eikun selaamaan.

Useiden vaihtoehtohoitojen, energiamanipuloinnin, kaukoparannuksen, homeopaattisten lääkkeiden jne. ajatellaan toimivan nimenomaan – ja ainoastaan – lume-efektin avulla.

Yleensä ajatellaan, että lume-efekti on jonkinlainen psykologinen harha, jonka vaikutus on ainoastaan psyykkinen. Eihän plasebolääkkeissä ole mitään ihmisfysiikkaan vaikuttavia kemikaaleja. Tässä ollaan kuitenkin selvästi väärässä. Tunnevaihtelut ja muut psyykkeen liikkeet ovat aina sidoksissa aivojen biologiaan. Uudehkossa tutkimuksessa huomattiin parkinsonin tautia sairastavien potilaiden aivojen dopamiini-tuotannossa selkeitä muutoksia lumelääkkeen vaikutuksesta. Potilaiden luullessa saavansa lääkeainetta, he tunsivat helpotusta tilanteeseensa ja aivot alkoivat erittää mielihyvähormonia.

Tällaisesta vaikutuksesta saattaisi olla hyötyä esimerkiksi ahdistuksesta tai lievästä masennuksesta kärsiville potilaille. Tosin lääkärit eivät voi tälle hetkellä lain puitteissa määrätä plasebo-lääkkeitä, ja vaihtoehtohoitojen saantiakin ollaan nykyään kiristämässä parhaan mukaan.

Sen sijaan kaikkea muuta lääkärit voivat määrätä, oli lääke sitten todettu toimivaksi tai ei. Jos tuo alussa mainitsemani 30-40 prosentin apu todellakin on eksaktia tietoa, se asettaa seuraavat faktoidit mielenkiintoiseen valoon.

Clinical Evidence -julkaisu on tutkinut noin 2500 nykyään käytössä olevaa lääkehoitoa. Noin puolesta hoitojen vaikutuksista on saatu selkeä kuva, loput ovat vaikutukseltaan tuntemattomia. Ensimmäinen puolikas jakautuu viiteen kategoriaan. Kokonaismäärästä 4% on haitallisia, 6% todennäkäisesti ilman vaikutusta, 8% keskimäärin yhtä hyödyllisiä ja haitallisia, 23% todennäköisesti hyödyllisiä ja 13% hyödyllisiä.

En tietenkään osaa tulkita näitä lukuja kovinkaan vedenpitävästi, mutta jotain hämärää tässä vaikuttaa olevan. Vain 13 prosenttia nykyään käytetystä lääkehoidosta on kliinisesti todettu hyödylliseksi, kun lumelääkkeiden kohdalla prosentti on 30-40.

Kannattanee siis lääkärin määräämine pillereiden sijaan napata sokeripilleri (näitähän saa homeopaattisten valmisteiden nimellä useista luontaistuotekaupoista) tai mennä energiahoitajan käsittelyyn, siitä on selkeästi suuremmalla todennäköisyydellä apua.