Tajunta

Tarotpuun Tero Hynynen antoi luvan julkaista hänen Suomen logoterapiayhdistyksen Fikkari-lehteen kirjoittamansa mainion artikkelin tarot-korttien ja logoterapian yhteensopivuudesta.

Tarot-korteilla on sen verran hurja maine – tässä kohtaa voisi kenties puhua jopa stigmasta – että niiden mainitseminen logoterapian yhteydessä voi nostaa monella niskavillat pystyyn. Asetelma voi vaikuttaa suorastaan harhaoppiselta. Tarot-korttien kielteinen (tai vähintäänkin arveluttava) julkisuuskuva johtuu pääasiassa korttien käytöstä ennustusvälineenä. Asiaa ei myöskään lainkaan helpota median antama lisäväri; Tarotit ovat elokuvissa ja tv-sarjoissa yleensä “pahan instrumentteja”, niitä käyttävät epäilyttävät henkilöt epäilyttäviin tarkoitusperiin. Harmi sinänsä. Tarotit ovat nimittäin erittäin tehokas ja hieno työväline itsetuntemukseen, ongelmanratkaisuun ja henkiseen kasvuun. Lisäksi kortit soveltuvat kuvallisena, projektiivisena menetelmänä erilaisten psykoterapioiden apuvälineeksi. Ehkäpä myös logoterapian?

Tarotin lyhyt oppimäärä

Tarot-pakka sisältää 78 kuvallista korttia jakautuneena kahteen osaan: 22 Valttikorttia (ns. “Suuri Arkana” eli suurten salaisuuksien kortit) sekä 56 numero- ja hovikorttia (ns. “Pieni Arkana” eli pienten salaisuuksien kortit). Valttikortit muodostavat Tarot-pakan sydämen. Näissä korteissa on kuvattuna erilaisia ihmis- ja eläinhahmoja, taivaankappaleita, mytologisia teemoja sekä klassisia hyveitä. Numerokortit jakautuvat edelleen neljään ryhmään tai ‘maahan’: Sauvat, Maljat, Miekat ja Lantit. Kussakin maassa on 10 numerokorttia (Ässä-10) sekä neljä hovikorttia: Lähetti, Ritari, Kuningatar ja Kuningas. Hoviväki saa myös erilaisia jakoja, esim. Tytär, Poika, Äiti ja Isä.

Toisin kuin usein näkee mainittavan, Tarotit eivät ole nykyisten pelikorttien kantamuoto vaan asia on juuri päinvastoin. Pelikortit ovat lähtöisin Kiinasta 1000-luvun tietämiltä, Eurooppaan ne saapuivat 1350-luvun paikkeilla islamilais-maurilaisten alueiden kautta. Tarot-kortit syntyivät 1400-luvulla Pohjois-Italiassa, ensimmäinen maininta löytyy Ferraran hovin tilikirjoista vuodelta 1442. Vauraat Viscontin, Sforzan ja Esten suvut teetättivät hoveihinsa aidoilla kulta- ja hopeaväreillä käsinmaalattuja kortteja, joilla pelattiin nykyisen bridgen kaltaista peliä. Kuten muihinkin kuvallisiin järjestelmiin, on Tarotteihin voinut jo tuolloin myös sisältyä erilaisia opetustarkoituksia. Ennustamiseen ja okkultismiin Tarot liitettiin 1700-luvulla. Siitä lähtien kortit ovat toimineet mitä moninaisimpien filosofioiden ja uskomusten sulatusuunina.

Terapeuttinen Tarot

Tarot-korttien terapeuttinen käyttö pääasiassa pohjautuu psykiatri C. G. Jungin (1875-1961) kehittelemään arkkityyppiteoriaan. Jung oli itse kiinnostunut Taroteista, ja mainitsee ne muutamassa kirjassaan (Archetypes and the Collective Unconscious, 1959; Visions: Notes of the Seminar Given in 1930-1934, 1997), Jungin ei kuitenkaan tiedetä käyttäneen kortteja henkilökohtaisesti. Arkkityypeillä Jung tarkoittaa tiettyjä perittyjä psyyken ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille. Arkkityypit vaikuttavat toimintaamme ja käyttäytymiseemme, lisäksi ne ovat luonteeltaan konservatiivisia (ks. esim. Jung, C. G.: Psychological Types, 1971, s. 443-447). Tarot-korteissa, erityisesti Valteissa, on nähty samankaltaisuuksia perusarkkityyppien suhteen. Verena Kast kirjoittaa kirjassaan The Dynamics of Symbols – Fundamentals of Jungian Psychotherapy (1992, s. 2-3): “Meidän ei tulisi olla sen enempää alitajunnan kuin yhteiskunnan luomien arvojenkaan määrittelemiä. Alitajunnan kahleista vapautuminen merkitsee mm. sitä, ettemme anna minkään arkkityypin määrittää elämäämme olematta tietoisia sen vaikutuksesta.” Tähän terapeuttinen Tarot juuri tähtää: tulemalla tietoiseksi elämässämme vaikuttavista (arkkityyppisistä) voimista voimme myös muuttaa niitä, ja siten muuttaa elämäämme.

Ensimmäiset varsinaiset ‘Tarot-terapia’ -kirjat olivat psykoterapeutti Sheldon Koppin The Hanged Man: Psychotherapy and the Forces of Darkness (1974) sekä Jan Woudhuysenin Tarot Therapy – A Guide to the Subconscious (1979). Uudemmista terapiakeskeisistä kirjoista on syytä mainita Steve Hounsomen Tarot Therapy (1999) sekä eritoten psykologi ja psykoterapeutti Arthur Rosengartenin Tarot and Psychology – Spectrums of Possibility (2000), jossa on mm. esitettynä Rosengartenin tutkimus, missä Tarot-kortteja käytetään apuvälineenä kotiväkivallan osapuolten auttamisessa. Rosengarten myös rinnastaa Tarotit muihin kuvallisiin, projektiivisiin menetelmiin, mm. klassiseen Rorschachin (‘musteläiskä-’) testiin, TAT:iin (Thematic Apperception Test) sekä MARI:iin (Mandala Assessment Research Instrument) (Tarot and Psychology, s. 14, 88 & 99). Kulttuuriantropologi Angeles Arrien puolestaan kirjoittaa Tarotin sisäisen rakenteen ja terapiakeskeisyyden suhteesta: “Tarot sisältää vain 13 symbolia [korttia] 78:n joukossa, joiden voi nähdä edustavan ns. Varjo -tiloja, neuroottisia tiloja tai psyko-patologisia tiloja… Tarot ilmentää yksilön terveyden ja hyvinvoinnin perustaa. Se muistuttaa meitä siitä, että kolmeatoista haaste- tai Varjo -tilan aspektia vastaan meillä on 65 rakkauden (Eros) ja viisauden (Logos) aspektia.” (Arrien, Angeles: The Tarot Handbook – Practical Applications of Ancient Visual Symbols, 1997, s. 19)

Jungilaista Tarot-kirjallisuutta löytyy englanniksi nykyisin jo melko paljon (mm. Gad, Irene: Tarot and Individuation (1994); Nichols, Sallie: Jung and Tarot (1980); Uecker, Ellen Z.: Through the Tarot Looking Glass (1999); Wang, Robert: Tarot Psychology (1988) & The Jungian Tarot and Its Archetypal Imagery (2001)), mutta suomenkielellä ei juurikaan. Pia Virtakallion Tarot (1994) pohjautuu pitkälti Woudhuysenin ajatuksiin. Virtakallio kirjoittaa: “Tarot voi olla apuna, kun pyrimme pääsemään sopusointuun oman itsemme kanssa tai ymmärtämään muita ihmisiä. Jos me ymmärrämme itseämme paremmin, meillä on mahdollisuus kasvaa. Jos me ymmärrämme toisia paremmin, voimme rakentaa parempia ihmissuhteita.” (Tarot, s. 13).

Omat ajatukseni Tarotin terapeuttisuudesta ovat muotoutuneet niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, joina olen tulkintoja tehnyt. Valttikortit näen kuvastavan yhtenä kokonaisena kuvasarjana ihmistä, joka on oppinut tuntemaan itsensä, ja tämän prosessin myötä eheytynyt kokonaiseksi. Valttikorttien kautta voimme peilata ajatus- ja toimintamallejamme sekä oppia kohtaamaan ja hyväksymään itsessämme olevia puolia; eheytyminen seuraa, kun nämä eri puolet saadaan toimimaan yhdessä. Numerokorttien “tilannekuvissa” Valttikorttien teemat (psykologiset tilat) saavat näkyvän muodon, numerokorttien kautta voimme tarkastella Valteissa esitettyjen teemojen vaikutusta itseemme ja elämäämme. Neljän maan numerokortit liittyvät neljään elementtiin ja niiden vastaavuuksiin seuraavasti:

Sauvat – Tuli-elementti – Tahto; miten käytämme tahdonvoimaamme
Maljat – Vesi-elementti – Tunne; miten toimimme tunteista käsin
Miekat – Ilma-elementti – Mieli; miten ajatusmallit vaikuttavat elämäämme
Lantit – Maa-elementti – Keho; fyysinen todellisuus ja toiminta siinä

Hovikortit puolestaan peilaavat osia persoonallisuudestamme, ilmentäen erilaisia luonnetyyppejä ja suhtautumistapoja, käyttäytymismalleja myös. Tärkeää on muistaa, että itsestämme löytyvät kaikkina aikoina kaikkien hovikorttien edustamat laadut. Hovikorttien työskentelyn kautta voimme tutustua omiin luonteenpiirteisiimme ja toimintatapoihimme – sekä niihin jotka hallitsemme hyvin, että niihin joita voimme kehittää. Hovikortit liittyvät ikäkausiin ja elementteihin seuraavasti:

Lähetti (Lapsi) – Maa – tutustuminen elementtiin; “mikä se on, miten se toimii?”
Ritari (Nuori) – Ilma – rajojen hakeminen; “mikä on tehtäväni, mikä on haaste?”
Kuningatar (Aikuinen) – Vesi – feminiininen puoli; “miten olen ja vaikutan?”
Kuningas (Vanhus) – Tuli – maskuliininen puoli; “mitä olen ja ilmennän?”

Terapeuttinen Tarot tähtää opaskirjoissa korteille annettujen valmiiden merkitysten taakse: emme voi tietää toisen henkilön nostamien korttien merkityksiä siitä yksinkertaisesta syystä, että vain tuo toinen henkilö voi tietää niiden merkityksen. Tarot on väkisinkin henkilökohtainen työväline – korttien kuviin voi peilata ainoastaan omaa elämää, ei kenenkään toisen. Sen minkä näemme korttien kuvissa näemme myös elämässämme. Lisäksi on syytä muistaa, että korteissa on esitettynä symboleja, ei merkkejä. Merkillä on tietty, pysyvä tarkoitus ja merkitys (esim. liikennemerkki) mikä ei ole riippuvainen katsojasta, symboli puolestaan voi merkitä kahdelle eri henkilölle täysin päinvastaisia asioita. Tarotteja voi tulkita niin itselle kuin toisellekin, ja molemmat käyttötavat voivat olla luonteeltaan terapeuttisia. Itselle tulkitseminen on toki haasteellisempaa koska tällöin toimimme samanaikaisesti sekä kysyjänä (henkilönä, jolle tulkinta tehdään) että tulkitsijana.

Terapeuttinen Tarot pohjautuu aktiiviseen kuvatyöskentelyyn; annamme korttien kuvien puhutella itseämme, nostaa esiin sisältämme ajatuksia ja tunteita, toiveita ja pelkoja, kysymyksiä ja vastauksia. Korttien terapeuttinen käyttö ei pakosta edellytä Tarot-järjestelmän laajempaa tuntemusta. Suotavaa kuitenkin on perehtyä korttien perusmerkityksiin, niiden symboliikkaan ja eri vastaavuuksiin, jotta voimme paremmin auttaa niin itseämme kuin asiakastakin tulkinnassa. Ylipäänsä eri mytologioiden ja symbolien ymmärrys tukee Tarot-työskentelyä. Terapeuttinen tulkinta on kirjaimellisesti asiakaslähtöistä; asiakas itse löytää uusia toimintatapoja ja mahdollisuuksia korttien kuvien kautta, terapeutin kannustaessa ja tukiessa asiakasta tämän suuntautuessa kohti uutta tarkoitusta.

Tarot ja logoterapia yhdessä

Viktor Frankl ei tietääkseni ole omissa kirjoituksissaan Tarot-kortteja koskaan maininnut. En myöskään ole nähnyt sellaista kirjaa, missä logoterapiaa ja Tarotteja käsiteltäisiin yhdessä. Tämä on sinänsä outoa ottaen huomioon, kuinka paljon muuta ‘Tarot-terapia’ -kirjallisuutta nykyisin löytyy. Amber Jayanti mainitsee kirjassaan Living the Tarot (1993) Franklin keskitysleirikokemukset Kohtalonpyörän kortin yhteydessä, painottaen vapaata tahtoa valita suhtautumisensa muutoksiin (“Pyörän kääntymisiä ei aina kykene ymmärtämään, eivätkä ne myöskään aina vaikuta oikeudenmukaisilta”, s. 155). Jotta Tarot-kortteja voisi menestyksekkäästi käyttää logoterapian apuna täytyy ensin oppia näkemään koko Tarot-järjestelmä uudessa valossa: Tarot on yksinkertaisesti sarja symbolisia kuvia pahvinpaloilla, joiden kautta peilataan itseä ja omaa elämää. Taroteissa on magiaa, mutta tuo magia on siinä miten voimme oppia löytämään vastaukset itsestämme yksinkertaisen kuvallisen projektion kautta.

Tulkinnassa laitamme kortteja eteemme pöydälle joko jonkin tietyn, ennalta olemassa olevan kuvion mukaisesti (ns. ‘pöytä’ eli valmis tulkintakaavio, esim. viuhka, risti, jne.) tai sitten emme käytä mitään valmista mallia tulkinnan pohjana. Kortit voi nostaa joko kuvapuoli alaspäin (ts. emme tiedä mitä kortteja nostamme) tai sitten valitsemme sellaisia kortteja, joiden kuvat puhuttelevat meitä. Käytimmepä kumpaa tapaa hyvänsä, näemme korttien kuvissa oman elämämme tarinat; mitä olemme tehneet, mistä olemme tulleet, mihin haluamme olla menossa ja miksi. Katselemme omaa tilannettamme yläpuolelta käsin, saaden laajempaa perspektiiviä asioihin. Jo tämä perusasetelma on mielestäni logoterapian näkökulmasta huomionarvoinen; eikö ‘oman tilanteen ja elämän yläpuolelle nouseminen’ ole itsestä etääntymisen ja itsen transsendenssin kannalta melko hieno aloitus? Aivan kuin Tarot sanoisi, “kyllä, voit nousta tilanteesi yläpuolelle ja nähdä asiat selvemmin – näetkös, olet jo yläpuolella.”

Jokaisessa tulkinnassa on loppuen lopuksi kyse tarkoituksen löytämisestä. Terapeuttiseen tulkintaan saapuvalla asiakkaalla harvoin on elämä kohdallaan, yleensä taustalla vaikuttaa jokin kriisi. Voidaan jopa sanoa, että hyvin usein tämä kriisi on laadultaan eksistentiaalinen. Tulkinnassa pyrimme saamaan uuden näkökulman asioihin, lisäämään ymmärrystämme asioista. Meillä on aina jokin kysymys, johon haluamme löytää vastauksen. Olipa vastaus mikä hyvänsä, se antaa meille uuden tarkoituksen; voidaan siis sanoa, että vastaus = tarkoitus. Mutta kuka meille tuon vastauksen / tarkoituksen tulkinnassa antaa ja miten sen löydämme? Tämän vuoksi kysyn asiakkaalta, samoin kuin itselleni tulkitessani itseltäni, “mitä tämä kortti kysyy sinulta tässä ja nyt?” Tällä yksinkertaisella kysymyksellä käynnistämme aktiivisen dialogin kortin kuvan kanssa, ja varmistamme myös sen ettemme takerru korteille annettuihin valmiisiin merkityksiin. Dialogia voi myös harjoittaa korttien kuvista assosioituvien satujen ja tarinoiden kautta, mikä tarjoaa yhden yhtymäkohdan lisää Tarotin ja logoterapian välille. Tarinat voivat yhtä hyvin olla improvisoituja tai sitten aikaisemmin kuultuja ja muistiin jääneitä opetuksia (aiheesta lisää esim. Ricklef, James: Tarot Tells the Tale – Explore Three-Card Readings Through Familiar Stories, 2004).

Mary K. Greer – yksi Tarot-maailman kärkinimiin lukeutuva kirjailija ja pitkän linjan tulkitsija – kirjoittaa blogissaan Tarotin ja logoterapian suhteesta. Lapsuutensa sodanjälkeisessä Japanissa ja myöhemmin Saksassa vietettyään Greeriä kiinnosti erityisesti Franklin keskitysleirikokemukset, ja se miten Frankl pystyi muuttamaan kipeät kokemuksensa kullaksi. Greer kirjoittaa: “Voi tuntua ironiselta, että kiinnostuin sitten Tarotista, jonka voi mieltää paljastavan ennalta määrätyn tulevaisuuden. Henkilökohtaisesti en koe Tarotin olevan kovinkaan hyvä tulevaisuuden tapahtumien näkemisessä. Sen sijaan koen, kuten blogini yläpalkissakin lukee, että ‘Tarot auttaa meitä kohtaamaan minkä hyvänsä eteemme tulevan parhaalla mahdollisella tavalla.’ Se auttaa meitä etenemään ‘tarkoituksellisesti’, ja vähentää ahdistuksen tunnetta.” Greer siteeraa Franklin ajatusta elämän tarkoituksesta (“merkityksellisempää on tarkastella henkilökohtaista tarkoitusta ja hetken tarkoitusta”), ja jatkaa sitten: “Tarot on työkalu, jonka avulla voi löytää oman tehtävän ja tarkoituksen tietyssä hetkessä, jolloin tekemämme valinnat ja päätökset ovat merkityksellisiä.” Vastauksessaan kommenttiini, jossa esitän ideoita Tarotin ja logoterapian mahdollisuuksista (ja joiden pohjalta tämä artikkeli syntyi), Greer päättää mielenkiintoiseen ajatukseen: Tarot-tulkinnan tulisi tähdätä noeettiselle tasolle. (Greer, Mary: Finding Meaning: 21 Ways to Read a Tarot Card. http://marygreer.wordpress.com)

Tarot-kortit perinteisesti mielletään “kohtalon työkaluksi” mutta entäpä jos Tarot olisikin Vapauden Työkalu? Voisiko tulkinta auttaa meitä näkemään paremmin omalla “mahdollisuuksien tähtitaivaalla”? Jos olemme paremmin tietoisia mahdollisuuksistamme, voimmeko silloin myös tehdä selkeämpiä valintoja? Sillä valinnastahan aina loppuen lopuksi on kysymys; haluanko jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti vai uskallanko tehdä muutoksen? Toivottavasti jonkinlainen muutos – herääminen kenties – tulee tapahtumaan myös Tarotin ja logoterapian suhteen. Kotisivuillani (www.tarotpuu.com) olen käsitellyt Tarot-korttien merkityksiä osittain logoterapian näkökulmista, näistä esimerkkinä Narrin kortin tulkinta:

Narri: Jokainen askel on mahdollisuus. Huomisesta ei voi kukaan tietää, joten tästä päivästä kannattaa nauttia. Luota siihen, että elämä kantaa. Ulkonaisiin olosuhteisiin emme välttämättä pysty aina vaikuttamaan mutta se, miten suhtaudumme elämään, on aina omissa käsissämme. Narri opettaa meitä katsomaan vapauden ja vastuun suhdetta elämässämme. Kuten logoterapiassa sanotaan: “Vapaus ei ole vapautta jostakin, vaan vapautta johonkin.”

Kirjoittaja on LogoArt -taideterapiaohjaaja (Academic Associate in Logotherapy), Tarot-tulkitsija ja -kouluttaja, sairaanhoitaja AMK, ravinto- ja luontaishoitaja. Kahden DVD:n opetuskokonaisuus, “Opas Viisauteen – Tarot itseoivalluksen apuvälineenä” ilmestyy syksyllä 2010.

Vuoteen 2001 asti Carl Gustav Jungin mahtipontinen, 205 suurikokoista Jungin itsensä käsin väkertämää teksti- ja kuvasivua sisältävä Liber Novus eli Punainen kirja oli ainoastaan perikunnan hallussa ja kielletty jopa tutkijoilta. Viimein Jungin pojanpoika heltyi vuosikausia jatkuneeseen tivaamiseen ja kallisarvoinen käsikirjoitusnippu skannattiin. Viime vuoden lopulla myös suuri yleisö pääsi ihastelemaan opusta kun “Punainen järkäle” vihdoin julkaistiin.

Jung aloitti kirjan tekemisen vuonna 1913 ja teki sitä kuudentoista vuoden ajan. Tuona aikana hän kehitteli merkityksellisimmät teoriansa arkkityypeistä, kollektiivisesta alitajunnasta ja individuaatio-prosessista. Kirja syntyi Jungin kehittelemän “aktiiviseksi kuvitteluksi” kutsumansa tekniikan avulla. Tämän meditaatiivisen metodin aikana hänen luonaan vieraili kaksi olentoa, vanha mies Elijah ja nuori tyttö Salome, mukanaan suuri musta käärme. Myöhemmin Elijahista kehittyi Jungin henkiopas Philemon ja Salome identifioitui arkkityyppiseksi Animaksi. Jungin mielestä hahmot osoittivat selkeästi, että ihmispsyyke sisältää asioita, joita ihminen ei itse luo, vaan jotka luovat itse itsensä, ja joilla on oma elämä.

Philemon kommunikoi myyttisen kuvaston avulla. Punaiseen kirjaan syntyneet kuvat eivät vaikuttaneet olevan peräisin Jungin omasta kokemuspiiristä, vaan hän tulkitsi niiden juontuvan kollektiivisesta alitajunnasta.

Lataa The Red Book – Liber Novus PDF:nä.

Plasebo- eli lumelääkkeet ovat valmisteita jotka eivät sisällä lainkaan vaikuttavia lääkeaineita. Näitä käytetään enimmäkseen lääketeollisuuden kontrollitesteissä, kun halutaan mitata jonkin lääkeaineen vaikutusta vertaamalla sitä vaikuttamattoman lääkkeen tulokseen. Testeissä on kuitenkin huomattu, että yllättäen myös pilleri, joka ei sisällä lainkaan vaikuttavaa ainetta, saa koehenkilössä aikaan positiivisia muutoksia. Lume-efekti tapahtuu kun koehenkilö luulee saavansa toimivaa lääkettä ja tuntee tästä syystä olonsa paremmaksi. Keskimäärin 30–40 prosenttia potilaista saa apua lumelääkkeestä.

Useiden vaihtoehtohoitojen, energiamanipuloinnin, kaukoparannuksen, homeopaattisten lääkkeiden jne. ajatellaan toimivan nimenomaan – ja ainoastaan – lume-efektin avulla.

Yleensä ajatellaan, että lume-efekti on jonkinlainen psykologinen harha, jonka vaikutus on ainoastaan psyykkinen. Eihän plasebolääkkeissä ole mitään ihmisfysiikkaan vaikuttavia kemikaaleja. Tässä ollaan kuitenkin selvästi väärässä. Tunnevaihtelut ja muut psyykkeen liikkeet ovat aina sidoksissa aivojen biologiaan. Uudehkossa tutkimuksessa huomattiin parkinsonin tautia sairastavien potilaiden aivojen dopamiini-tuotannossa selkeitä muutoksia lumelääkkeen vaikutuksesta. Potilaiden luullessa saavansa lääkeainetta, he tunsivat helpotusta tilanteeseensa ja aivot alkoivat erittää mielihyvähormonia.

Tällaisesta vaikutuksesta saattaisi olla hyötyä esimerkiksi ahdistuksesta tai lievästä masennuksesta kärsiville potilaille. Tosin lääkärit eivät voi tälle hetkellä lain puitteissa määrätä plasebo-lääkkeitä, ja vaihtoehtohoitojen saantiakin ollaan nykyään kiristämässä parhaan mukaan.

Sen sijaan kaikkea muuta lääkärit voivat määrätä, oli lääke sitten todettu toimivaksi tai ei. Jos tuo alussa mainitsemani 30-40 prosentin apu todellakin on eksaktia tietoa, se asettaa seuraavat faktoidit mielenkiintoiseen valoon.

Clinical Evidence -julkaisu on tutkinut noin 2500 nykyään käytössä olevaa lääkehoitoa. Noin puolesta hoitojen vaikutuksista on saatu selkeä kuva, loput ovat vaikutukseltaan tuntemattomia. Ensimmäinen puolikas jakautuu viiteen kategoriaan. Kokonaismäärästä 4% on haitallisia, 6% todennäkäisesti ilman vaikutusta, 8% keskimäärin yhtä hyödyllisiä ja haitallisia, 23% todennäköisesti hyödyllisiä ja 13% hyödyllisiä.

En tietenkään osaa tulkita näitä lukuja kovinkaan vedenpitävästi, mutta jotain hämärää tässä vaikuttaa olevan. Vain 13 prosenttia nykyään käytetystä lääkehoidosta on kliinisesti todettu hyödylliseksi, kun lumelääkkeiden kohdalla prosentti on 30-40.

Kannattanee siis lääkärin määräämine pillereiden sijaan napata sokeripilleri (näitähän saa homeopaattisten valmisteiden nimellä useista luontaistuotekaupoista) tai mennä energiahoitajan käsittelyyn, siitä on selkeästi suuremmalla todennäköisyydellä apua.

Yhdenmukaistuminen, tuo varsinainen vastakulttuurin arkkivihollinen, on eräs sosialisoituneen ihmispsyykeen perusmekanismeja. Aikojen saatossa sitä on yhtälailla suosittu ja siitä on yritetty eroon, ja kumpikin pyrkimys on aiheuttanut sekä voittoja että turhanpäiväistä kärsimystä. Esimerkiksi yksi nykyaikaisen taiteen perustarkoituksista on rikkoa totuttuja ajatusmalleja ja kyseenalaistaa sääntöjä. Myös mainonta ruokkii tehokkaasti massasta erottumisen tarvetta. Toisaalta yhteiskunta – vaikkapa liikenne – toimisi varsin huonosti ilman vapaaehtoista halua yhdenmukaiseen käyttäytymiseen.

PsyBlog listaa ansiokkaasti kymmenen voimakasta yhdenmukaistavaa mekanismia, jotka vaikuttavat jokaisen meidän mielissämme, halusimme tai emme. Kannattaa vilkuilla ja peilailla omaan maailmaansa.

Conformity: Ten Timeless Influencers | PsyBlog.

Mediasfääri 6: Tero Hynysen 78 ystävää.

Tarot-ammattilainen Tero Hynynen kertoo haastattelussa suhteestaan tarokkeihin, niiden historiasta, merkityksestä ja terapiakäytöstä.

Mediasfääri -sarjaa tuottaa Tajunta Media.

Lisätietoja tarokeista Teron Tarotpuu-sivuilta..

Taikuus:

• Taikatemppujen copyrightit. Brittijuttu, mutta samoilla linjoilla lainsäädäntö on Suomessakin.
• Pitempi artikkeli taikatemppujen neuropsykologiasta.

Okkultiikka:

• Chemical Weddingin ohjaaja Julian Doyle juttelee Gerald Yorken jälkeläisten kanssa Crowleysta, Hubbardista, Parsonista jne. Nannaa.
• Lyhyt sydämellinen dokkari Genesis P. Orridgesta, tuosta maanmainiosta pandrogyynista, ja hänen hiljattain menehtyneestä puoliskostaan.
• Maailman coolein elokuvantekijä Alejandro Jodorowsky ja tarotin merkitys
• Edward Wilson ja Wes Unruh: The Art of Memetics – The Magic of Applying Memetics, Marketing, Masterminding, & Cybernetic Theory. Kirja.
• “Kuudes päivä” alkoi
• Magic: It’s More Than Just Finding Parking Spaces. Artikkeli magian kulttuurisista stigmoista.
• Vapaamuurarit hallitsevat maailmaa.

Mieli:

• Entä ketkä kehoamme ja mieltämme oikeasti hallitsevatkaan?
• Mihaly Csikszentmihalyi puhuu luovuudesta, täyttymyksestä ja tietenkin flowsta. Video.
• Paranoia on yleisempää kuin luullaan.
• Mahtaako internet-yhteisöillä olla osuutta asiaan?
• Onnelliset ihmiset eivät katso televisiota.
• Fyysinen treeni suurentaa aivoja.
• Todellisuuden luonne ja selvännäköisyys.
• Timothy Leary jutustelee äänitteessä siitä mistä parhaiten osasi.
• Cortex-lehden erikoisnumero “Neuropsychology of Paranormal Experiences and Beliefs”.

Huijaus:

• New York Times, July 4, 2009

Kärsimysten näkeminen tuottaa mielihyvää aggressiivisille nuorille. Hmm.. Clockwork Orange? (vilkaise myös mitä yhdellä tämän hetken suosikkiblogaajistani, Arhi Kuittisella on asiaan sanottattavaa psykodynamiikan näkökulmasta)

Väkivaltapelit taas näyttävät lisäävän penskojen aggressiivista käyttäytymistä.

Pomot pettää eniten. Iltalehden tilaama kysely tukee mukavasti mm. Henry Laasasen esittämää mallia vallan ja seksuaalisuuden suhteesta.

Astronomiset havainnot viittaavat tunnetun universumin ulkopuoliseen maailmaan.

Paranormalia pohdiskelee skepsismin psykologiaa. Uskonnollisuuden psykologia alkaakin olla jo puhki psykologisoitua.

Meillä kirkkoherrat saa kenkää sukupuolta vaihtaessaan, Oregonissa D-kuppinen transvestiitti valitaan pormestariksi. Ei ne jenkit aina niin takapajuisia olekaan.

Amazoniassa kristinusko on ihmiskehon ominaisuus. Kristinuskon sekoittuminen alkuperäisuskontoihin luo välillä aika mielenkiintoisia ilmiöitä.

Siisti pyramideja ja kuolleita lemmikkejä diggaileva gnostilaiskristillinen lahko Summum taistelee sananvapauden puolesta korkeimmassa oikeudessa. Kyse on lahkon oikeudesta lahjoittaa opin perusfraaseja ilmentävä veistos julkiseen puistoon.

Taas uusi tutkimus todistaa, että aivojen rassaaminen pitää ne pidempään kondiksessa.

Pari hyvää todellisuuden hakkerointiin ja detournaukseen keskittyvää saittia: The Art of the Prank ja The Billboard Liberation Front.

The Psychedelic Library. Pieni kirjastollinen tekstejä psykedeeleistä ja niitä koskevista tutkimuksista.

The Mindscape of Alan Moore

Videon postanneella häiskällä on paljon muutakin tykkiä matskua Youtubessa, kuten vaikka R. A. Wilson puhumassa todellisuudesta ja kielestä.

Joo ja muihin aiheisiin.

Taloudellinen taantuma parantaa mielenterveyttä.

Marilyn Ferguson, ehkä merkittävin vaikuttaja New age -liikkeen yhtenäistymiseen (niin pitkälle kun new agesta voi yhtenäisenä liikkeenä puhua) ja leviämiseen on hiljattain kuollut.

“Luulosairaus” näkyy aivokuvissa. Väitöstutkimuksen perusteella selittämättömille oireille voidaan löytää lääketieteellinen selitys.

Väkivaltapelejä harrastavat penskat tappelevat muita enemmän.

Siisti kuulohavaintojen käsittelyä konkreettisesti muuttava efekti. Tsekatkaa tämä ja kuunnelkaa audioklipit.

Vanhahko tutkimus, josta muistaakseni blogasin joskus aikasemminkin, mutta nyt ollut taas pinnalla viimeaikoina. Geenit määrittelevät poliittisen suuntautumisen.

Vasenkätiset ovat estyneempiä kuin oikeakätiset. Syitä etsitään vanhasta kunnon “vasen aivopuolisko vastaan oikea aivopuolisko” -asettelusta.

Edge Media Television tarjoaa paljon mielenkiintoista striimattua ohjelmaa, kuten vaikka parituntisen rykäyksen transpersoonallisesta valaistumisestä ja kundaliinin herättelystä.

Tokihan kaikki yhtään skenessä olevat tietää että maailmanloppu tulee 21. 12. 2012, mutta homman ympärillä alkaa olla jo aika iso bisnes, tuhatpäisine konferensseineen kaikkineen. LA Timesin artikkeli.

Kelly Bulkeley puhuu unien merkityksestä eri uskonnoissa. Boston Globen artikkeli.

Ja jos ei satu olemaan punaista kolttua mukana, niin ainahan voi käyttää näppärää hypnoosikikkaa ja hypnotiseerata synestesiaa. Ei sitä kliseistä metallibändiä, vaan jännittävää neuropsykologista ilmiötä, jossa eri aistiärsykkeet sekoittuvat toisiinsa. Esim. äänet voi nähdä väreinä tai maistaa makuina.

Synestesiaa on pidetty harvinaislaatuisena neurologisena häiriönä, mutta ilmeisesti se onkin helppo aiheuttaa hypnoosin avulla. Uudessa tutkimuksessa hypnositoivat suggeroitiin näkemään numerot eri väreissä: ykkönen punaisena, kakkonen keltaisena ja niin edelleen. Hypnoosista herättyään heidän oli mahdotonta erottaa mustalla painettuja numeroita hypnoosivärejä vastaavista värillisistä taustoista. Heti hypnoosin poiston jälkeen he näkivät jälleen normaalisti.

Mikä asiasta tekee varsinaisesti mielenkiintoisen, on se, ettei uusia hermoyhteyksiä aivojen aisteja käsittelevien alueiden väliin voi syntyä näin nopeasti. Tutkijat arvelevatkin, että aivoissa on valmiita aistialueiden välisiä hermoratoja, jotka vain odottelevat käyttöönottoa.

Eli eikun vaan treenaamaan musiikin maistelua, kosketusten kuulemista ja makujen näkemistä. Ajatelkaa miten paljon enemmän aistimuksista saisi irti, jos sama tuntemus kaikuisi jokaisessa aistissa, täyttäen koko aistiavaruuden. Millä kaikin tavoin voisi aistia herkullisen aterian? Kevään ensimmäiset tuoksut? Tarttuvan musiikin? Seksin?

(Lisää värihypnoosista)

Uuden tutkimuksen mukaan punainen väri houkuttelee miehiä. Esimerkiksi punaista paitaa päällän pitävän naisen on helpompi saada mies vaikkapa treffeille, ja saada hänet satsaamaan suuremman summan rahaa treffeihin. Jo pelkästään punaiset kehykset naisen kuvan ympärillä saivat naisen näyttämään viehättävämmältä miesten silmissä. Punaisella värillä on siis selkeä seksuaalisesti kiihottava vaikutus. Mitenköhän tuo toimii toiseen sukupuoleen?

Hiukan vanhempi tutkimus käsitteli myös punaista väriä. Kamppailu-urheilijat, jotka pukeutuvat punaiseen, saavat enemmän pisteitä. Tässä tutkimuksessa tultiin psykologisen selityksen sijasta siihen lopputulokseen, että kisatuomarit kiinnittävät enemmän huomiota selvemmin erottuvaan punaiseen väriin, ja antavat siksi useammin pisteitä.

Ja jokainenhan toki muistaa tämän klassikkotutkimuksen, jonka mukaan punaista väriä sisältävä testipaperi aiheutti radikaalisti huonommat testitulokset kuin vastaava testipaperi ilman punaista väriä. Punainen siis jollain tapaa häiritsee keskittymistä ja heikentää suorituskykyä.

Eli jos haluat herättää huomiota, eritoten miesten keskuudessa, ja samalla sumentaa heidän arvostelukykyään, niin kannattaa pukeutua punaiseen. Tökkäät vielä lämpimän kahvikupin käteen niin olet suorastaan vastustamaton!